Me oltiin kokoonnuttu treenikselle kuuntelemaan uutta biisiä Aleksin vihdoin viimeisteltyä sen. Se kuulosti vielä paremmalta kuin viimeksi. Ei siihen voinut olla kuin tyytyväinen. Kaikki muutkin vaikuttivat olevan samoilla linjoilla. Joelia lukuunottamatta... se ei ollut koko päivänä ollut tyytyväinen yhtään mihinkään.
Mä olin sanonut jätkille sillä olevan jokin yhtäkkinäinen angstikohtaus, ettei ne ihmetelleet miksi se oli kaiken aikaa kuin perseeseen ammuttu karhu. Lähinnä myös siltä varalta että ne tajusivat pitää suunsa kiinni. Mitään ryhmädraamaa tässä ei kaivattu vähääkään.
Mä olin yrittänyt miettiä pääni puhki mitä mä olin sanonut tai tehnyt väärin mut mä en yksinkertaisesti keksinyt yhtään mitään. Illalla mä olin kyllä sanonut et jospa oltais menty vain suoraan nukkumaan. Mä olin jostain syystä ollut tavallista väsyneempi. Mutta ei kai se nyt sellaisesta olis voinut suuttua.. sitä paitsi se oli itsekin sanonut ettei ollut sillä fiiliksellä vaan halusi vain halailla. Ehkä sillä sitten oli vain huono päivä...
Se selviäisi pian kun mä pistäisin sen kertomaan mistä oikein oli kyse. Se oli treenikseltä tultaessa mennyt suorinta tietä suihkuun ja mä jäin olohuoneeseen odottelemaan et koska se suvaitsi tulla takaisin pelipaikalle. Ehkä lämmin suihku sai sen ajatuksia paremmin liikkeelle... ainakin se sai mun katseeni harhailemaan ihan luvattoman paljon. Jos Joel ei sille heltynyt niin ei sitten millekään.
Kuulin kylppärin suunnalta kolistelua ja käänsin katseeni oven suuntaan. Josko herra Hokka suvaitsisi jo saapua. Se oli mulle selityksen velkaa. Toki jos sillä vain oli huono päivä, en mä sen enempää sitä alkanut asiasta tenttaamaan. 365 päivää vuodessa, pakosti joukkoon mahtui niitä huonojakin. Toisilla enemmän, toisilla taas vähän vähemmän.
Tuijotin kylppäristä saapuvaa hahmoa omasta mielestänikin jo vähän turhan pitkään. Sen lanteilla oleva pyyhe oli kiedottu vain löysästi kiinni ja huonosti tehty solmu odotti avaajaansa. Kun mä sitä aikani olin tuijottanut, mä kohtasin lempeän siniset silmät. Enää se ei näyttänyt niin kiukkuiselta.
Vaikka mä jollain sairaalla tavalla nautin sen tietyn laisesta aggressiivisuudesta, kyllä mun oli jo ollutkin ikävä tuota hymyilevää ja mukavaa Joelia. Sitä se kuitenkin suurimman osan ajasta oli. Ja silloin oli lupa odottaa myös haleja ja pusuja. Kiukku-Joelilta ei saanut kuin turpaansa. Okei se oli ehkä hieman liioittelua... mutta rajua kyytiä se kyllä antoi.
"Rakas, mikä sulla on?" kysyin varovasti ja ojensin käsiäni sen suuntaan kuin pikkulapsi.
Se kallisti päätään hymyillen ja tarttui mun käsiin. Mä vedin sen viereeni sohvalle ja katsoin odottavasti sitä silmiin.
"Mulla vaan on ollut tosi huono päivä" se sanoi päätään pudistaen.
Nostin toisen käteni varovasti silittämään sen poskea ja hymyilin ymmärtäväisesti. Juuri niin kuin mä olin ajatellutkin. Vaikka eipä mua toisaalta enää sen kiukkuilut jaksanut hetkauttaa. Silloin sen vain oli parasta antaa olla ihan omissa oloissaan. Maailmansotahan siitä syttyi jos sitä lähti vielä tahallaan ärsyttämään. Sellaista ei halunnut kukaan, eihän...
"Sori jos oon ollut ihan mulkku" se jatkoi.
Mä pudistelin päätäni hymyillen ja kurottauduin painamaan hellän pusun sen huulille. Kyllähän sä ajoittain vähän mulkku olit mutta siitä huolimatta aivan ihana. Siitä välittämättä mä rakastin sitä niin kovasti et se miltei sattui.
"Mä vaan olin huolissani et mikä on" kerroin.
Kun mä sain vastauksen siihen missä mentiin, ei se enää haitannut. Ei mun tarvinnut ainakaan miettiä sitä et olinko mä sanonut tai tehnyt jotain väärin. Mä tiesin kyllä osaavani olla todella ajattelematon mut en kai mä sitä tieten tahtoen halunnut loukata. En mä sentään hengelläni tahtonut leikkiä kuitenkaan.
"Ei enää mikään. Anteeks että huolestutin sua" se sanoi ja veti mut kainaloonsa.
Ylä- ja alamäkiä oli tultava ja niistä selvittiin. Ei tämä nyt niin kauheaa ollut. Tämä vain vahvisti sitä et oli kyse mistä tahansa, mä halusin olla sen vierellä. En pelkästään niinä hyvinä ja täydellisinä päivinä vaan myös niinä huonoina ja hermoja raastavina päivinä. Koska se oli elämää ja juuri se oli se minkä mä Joelin kanssa halusin jakaa.
***
Loppua kohti mennään :)
