Muutama tunti sitten me oltiin kotiuduttu romantiikan täyteiseltä minilomaltamme ja nyt olisi taas pitänyt osata olla himassa. Opetella toteuttamaan samanlaista kaavaa myös täällä. Arjen pieniä huomionosoituksia ja panostusta treffi-iltoihin. Joel ei onneksi turhia stressannut vaan antoi mun vastata puolestani siitä.
"Pitäiskö meidän alkaa panostaa tällaiseen perus arkeen enemmän?" kysyin.
Kiedoin käteni Joelin ympärille sen seisoessa selkä muhun päin. Se nojasi varovasti mua vasten ja huokaisi hiljaa. Nauttihan tuollaisesta kaikesta aina enemmän jos se ei ollut ihan niin tavanomaista mutta mitä jos se olikin se mikä ajoi arjessa erilleen... että tuo kaikki puuttui ja asiat vain unohtui..
"Perus arkeen? Mitä se on?" Joel kysyi, kääntyen samalla muhun päin.
Se oli kyllä aiheellinen kysymys. Vaikka mä tuon vitsiksi tiesinkin. Meillä kun ei todellisuudessa ollut mitään havaintoa siitä mitä se perinteinen arki piti sisällään. Meidän arki oli kaukana perinteisestä. Jos nyt pitäydyttiin ihan tavanomaisissa stereotypioissa.
"Kyllä sä tiiät mitä mä tarkotin" vastasin hymyillen ja painoin hellän suukon Joelin poskelle.
Sillä nyt ei varsinaisesti ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa mutta mä rakastin sen pikku sänkeä.. se kutitti mukavasti toisen tullessa iholle. Ja kirsikkana kakun päällä, Joel näytti laittoman upealta niin... olihan se ihana myös sellaisena babyfacena ilman yhden yhtä haiventa kasvoissaan...
"Tarkkaan ottaen en. Haluatko selventää?" se kysyi samalla painaen huulensa mun kaulaa vasten. Ootko tosissasi? Me ei viimeisen kahden vuorokauden aikana oikeastaan mitään muuta oltu tehtykään.. et sä nyt noin helvetin kiimainen voinut olla! Kun en mäkään ollut vaikka mä olin aina luullut olevani meistä kahdesta pahempi... aina hinkumassa uutta rundia..
"Sitä vaan että jos alettais panostaa enemmän yhteiseen aikaan" sanoin.
Kiedoin laiskasti käteni sen niskaan samalla sen suudellessa mun kaulaa. Se mumisi vain vastauksensa mun iholle ja jatkoi hommaansa.
Joko sitä ei kiinnostanut pätkääkään mitä mulla oli sanottavaa tai sitten se halusi muuten vaan jatkaa meidän reissun viitoittamalla tiellä.. en mä siitä pahakseni olis pistänyt mutta olis kai sitä nyt yhden illan voinut olla ihan vaan.. no ilman mitään sellaista. Tai sitten ei...
"Enemmän treffi-iltoja, kotona tai ravintolassa, leffailtoja ja sen sellasta" ehdotin.
Me oltiin taidettu käydä ravintolassa tasan kerran koko sinä aikana kun me oltiin yhdessä oltu. Jos sellaisia kertoja ei laskettu mukaan et me oltiin koko porukalla juhlistamassa kiertueen päättymistä tai jonkun synttäreitä. Eipä sellaisia oikein treffeiksi voinut kutsua...
Mitä taas leffojen katseluun tuli, me oltiin taidettu viimeksi jouluna katsoa sellaisia. Sitä ennen ja sen jälkeen kaikki oli ennemmin tai myöhemmin ennen niiden loppua päätynyt johonkin aivan muuhun... ei me osattu katsoa leffoja ilman että se johti seksiin! Tai siihen et Joel istui sohvalla tyytyväisenä kun mä polvistelin sen edessä... tiedätte kyllä missä mielessä...
"Pidetään treffi-iltoja, mennään syömään ja käydään leffassa" se sanoi hymyillen.
Kyllä mä tiesin ettei tuo ollut Joelin erikoisalaa... se oli liian tavallista. Kaikkea sitä mistä mies itse oli kaukana. Mutta kai sitä joskus piti poistua myös omalta mukavuusalueelta. Niin munkin oli pitänyt kun mä olin ruvennut miettimään.. no, juttuja.
Mulla oli vahva luotto siihen et Joel kyllä sai kiinni siitä ja oppisi pitämään kaikesta sellaisesta. Ihan kuten se oli oppinut pitämään muistakin jutuista jotka oli ennen olleet sille ehdoton ei. Nähtävästi myös mä olin onnistunut muuttamaan sitä... ja ihan hyvässä mielessä. Vaikka ei se mun tarkoitukseni missään kohtaa ollut.. Joel oli täydellinen sellaisena kuin oli ja juuri siksi mä rakastin sitä niin kovin paljon.
***
Nyt on niin outo fiilis kun on uusi kone enkä osaa yhtään käyttää tätä :)
