Me oltiin saavuttu muiden luo tyylikkäästi myöhässä ja kaiken hyvän lisäksi alettu vielä pelleillä ruokapöydässä. Kyse oli meistä! Ette voineet yllättyä..
Takana oli pitkä ja raskas kesä joten oliko mikään ihme et tässä alkoi jo hieman homma karata käsistä. Ei tässä porukassa muutenkaan pokka tahtonut enää pitää. Eihän me oltais me, ilman helvetillistä säätöä ja sekoilua.. tavaramerkki se oli.
Niko kaateli vettä lasista toiseen kuin tarkempaakin työtä olis tehnyt. Olihan siinä toki suuri vaara et kaikki läikkyi pöydälle.. ei ne kädet niin kovin vakaat eilisen jäljiltä kuitenkaan olleet.
Olli puolestaan oli suolannut Aleksin ruuan syömäkelvottomaksi ja hihitteli vieressä kuin pikkutyttö. Hyvä puoli nyt toki taisi olla se ettei Aleksia suuremmin edessään oleva annos ollut edes kiinnostanut.
Tommi oli poistunut paikalta vähin äänin ja jättänyt meidät toivottomat tunarit leikkimään keskenämme. Se oli varmasti fiksu päätös.. parempi niin ennen kuin joku saisi tuta sen vihan nahoissaan.. mä en ainakaan halunnut olla se joku..
"Onks kellään näköhavaintoja Santerista ja muista?" kysyin vesimeloniani työstäen. Haastavia syötäviä.. niin vetisiäkin olivat.. mutta helvetin herkullisia. Ei siitä päässyt mihinkään.
Niko pudisteli päätään ihmetellen samalla karjalanpiirakan rypytyksiä kun Olli taas taitteli lautasliinasta lennokkia. Vai yrittiköhän se olla joutsen...
Aleksi huokaisi syvään ja siirsi leikkialustaksi muodostunutta ruokalautastaan sivumpaan. Nyt kun Tommille oli riittänyt, se joutui vahtimaan meidän touhuja.. vaikka ei mussa ja Joelissa nyt sen enempää vahdittavaa ollutkaan. Lähinnä meidän pikku brunet alkoi huolettaa...
"Ne on kai roudaamassa kamoja jo" Aleksi sanoi hartioitaan kohauttaen.
Onneksi edes jotku osasi olla ajoissa. Me oltais täydellisessä kusessa ilman apujoukkoja. Mä en haluais edes ajatella mikä katastrofi sitä seuraisi. Hyvä et me muistetaan roudata itsemme juuri ajoissa keikkapaikalle! Mistään muusta nyt puhumattakaan...
"Mä vien nuo kauhukakarat takaisin huoneisiinsa..." Aleksi huokaisi noustessaan pöydästä. Se lienee ihan hyvä ajatus ennen kun tuo kaksikko saisi vielä pahempaa jälkeä aikaiseksi. Aleksi parka...
"Mulla on ruoka kesken!" Niko protestoi.
Sen lautasella oli pala patonkia ja puoliksi syöty vesimelonin siivu. Siinä ne oli olleet siitä asti kun me oltiin Joelin kanssa paikalle tultu. Ei mies niihin missään kohtaa ollut koskenut joten tuskinpa sillä oli aikomustakaan niitä vetää kurkustaan alas.
"Sä et oo koskenut niihin viimeiseen puoleen tuntiin!" Aleksi huomautti turhautuneena. Mä tunsin sen tuskan paremmin kuin hyvin. Niin monet kerrat mäkin olin sitä paimentanut tuossa kunnossa. Vaikka eipä mulla juuri varaa ollut sellaisesta sanoa, sillä olin mä itsekin moiseen sekoiluun yhtynyt. Uskokaa pois, Joel oli rauhoittanut mua kummasti!
"Mulla on nälkä!" Niko jatkoi valittamista.
Mä en voinut kuin hymyillä niiden lapselliselle keskustelulle. Nikokin kuin pahanen uhmaikäinen kakara... se heittäytyi aina darrasta kärsiessään tuollaiseksi. Ellei se sitten ollut täysin tiedottomassa tilassa tai halailemassa wc-pönttöä.
"Syö saatana!" Olli käskytti nauraen.
Niko katsoi sitä vihainen ilme kasvoillaan ja repi patongin palasesta murusia, joilla se heitteli Ollia. Vitut sillä mikään nälkä ollut... se halusi vain leikkiä. Ilmeisesti sille ei kukaan ollut opettanut ettei ruualla saanut leikkiä.
"Mä haen kahvia" Joel tokaisi painaen hellän suukon mun hiusten sekaan.
Se nousi paikaltaan ja sai mun katseen kiinnittymään itseensä. Pitkiin jalkoihinsa ja kauniisti kaartuvaan selkäänsä. Sen siitä sai kun piti collareita jalassa ja valkoista paitaa päällä...
"Unohda sit sokeri kahvista, Joonas voi kastaa sormensa siihen" Niko sanoi virnuillen. Katsokoot vain omaa epätoivoista syömistään ennen kun puhui muiden olemisesta yhtään mitään. Me sentään oltiin kartalla siitä missä mentiin... samaa ei voinut sanoa siitä..
"Etpä sä frendejäsi paljoa tunne jos et tiennyt etten mä käytä kahvissa sokeria" Joel tokaisi jo mennessään. Sekin oli oppinut yllättävän rauhalliseksi tällaisissa tilanteissa kun joku yritti hieman provosoida. Ehkä siitä sitten oli ollut jotain hyötyä et me aiemmin vittuiltiin toisillemme jokaisesta asiasta...
***
Vielä yksi tänään :))
