Finally&Forever

19. "Prioriteetti"

Eemil

"Eemil! Käytkös tässä!" Isä huutaa olohuoneesta minun yrittäessä vääntää viime hetken kemian läksyjä.

En jaksa urputtaa vastaan vaan kävelen keittiöön, missä isä paistaa pannulla pakastevihanneksia.

"No?" kysyn sitten kylmää sävyä äänessäni.

"Kun kerron tämän asian, en tahdo kuulla yhtään ainutta kirosanaa, korotettua äänensävyä tai julmaa sanavalintaa", hän sanoo ankarasti katsoen minua suoraan silmiin. Kohautan olkiani odottavaisesti. Tiedän jo nyt asian liittyvän Elmiinaan.
"Asia on nyt niin, että Elmiinan ja Sinin kotona tehdään viime hetken putkiremonttia ennen asunnon myyntiä huomisesta eteenpäin muutama päivä-" Isä aloittaa tarkkaillen ilmeitäni. "-ja he tarvitsevat katon päänsä päälle siksi aikaa, kun se remontti rajoittaa heidän elämäänsä siellä niin paljon, eivätkä he viitsi olla tiellä niin pienenssä kaksiossa." Hän pienentää puhuessa hellan lämpötilaa.

"Sano jo se asiasi. Mul oli kouluhommat kesken", yritän nopeuttaa tilannetta parhaani mukaan.

"He tulevat tänne huomenna, jäävät vähintään viikoksi." Hän vihdoin pääsee asiaan.

Puren kieltäni, etten sano mitään sen pahempaa kuin: "Eikö niillä oo mitään muuta paikkaa?"

"Ei. Elmiinan työt ovat täällä, ja Sini ilmeisesti pääsee bussilla omaan kouluunsa Uivelonharjulle. Hänellä on myös jotain selvittelyjä jäljellä, että pääsee tuohon teidän kouluun. Heillä ei asu muita tuttuja näillä main. Kaikki ovat ihan etelässä, eivätkä nuo pääse muuttamaan vielä ainakaan kuukauteen."

"Missä ne nukkuu?" kysyn ensimmäisen mieleni päällä lepäävän kysymyksen.

"Sini laitetaan varmaankin vierashuoneeseen ja Elmiina on minun kanssani, sun rauha pysyy. Kunhan vain käyttäydyt sen ajan ihmisiksi." Pyöräytän pienesti silmiäni. Isän ei ole koskaan erikseen tarvinnut käskeä minua käyttäytyä.

"Mihin aikaan ne tulee?"

"Varmaan ovat täällä jo kun tulet koulusta. Elmiinalla ei ole työvuoroa huomenna ja Sinillä on lyhyt päivä. Lähtevät remppaajien tieltä ajoissa pois."

"Jaa", tuhahdan ja palaan huoneeseeni.

Jaa, että millainen helvetti tästäkin kesäloman alusta onkaan tulossa.

***

Olen koko seuraavan koulupäivän vaisu, ja saan Nikonkin aluksi hämmentymään. En eilen muistanut ilmoittaa tälle asiasta, mutta kerroin uusista asukkaistamme heti, kun Niko tajusi kysyä 'Mitä nyt?'

Opomme antaa viime hetken vinkkejä lukioon ja amikseen tästä lähteville, vaikka suurimman osan asioista hän on takonut päihimme jo viime vuonna.

***

Istumme yhteiskuntaopin tunnilla ja Niko on pamauttanut jalkansa syliini istuen nyt minun viereisellä paikalla rintamasuunta minuun päin. Istumajärjestyskin on mennyt tämän viikon aikana täysin päälaelleen, eikä kukaan istu lähimainkaan heille merkityillä paikoilla.

Hieron hajamielisesti Nikon jalkoja kuunnellessa Sakarin korkeaa ääntä, tämän selvitellessä jotain kirjanpalautus ongelmaa Eerikin ja Hannan kanssa.

"Hei. Leuka pystyyn! Näytät pahasti masentuneelta. Oikeesti, sä oot niin ku Rasmus. Nehän on vaan viikon ja se Sini voi olla ihan kivakin", Niko tönäisee minua olkavarteen ja nostaa sitten leukani kattoa kohti sormenpäällään. Pudistelen päätäni ja palautan sen normaaliin asentoonsa.