MIMI 2

4. Muutto

Theo oli kai esittänyt sanansa Antoniolle mahdollisimman diplomaattisesti, mutta ainakin minun korvaani ne olivat silti kuulostaneet kiristykseltä - uhkaukselta päin naamaa. Jos Moretit eivät tekisi niin kuin Theo tahtoisi, tarkoittaisiko se sotaa?

Mutta kuinka toinen mafia voisi koskaan komennella toista? Oliko Theolla niin suurta sanavaltaa?

"Käydään vielä pikaisesti East Villagessa", hän ilmoitti takapenkiltä Marcolle, joka nyökkäsi ja käynnisti auton.

En tiennyt johtuiko ilmoitus siitä, että hän halusi piristää minua, vai oliko Theolla oikeasti jotain asiaa tuohon kaupunginosaan, mutta ilahduin siitä joka tapauksessa. Tiesin heti minne olimme menossa. Innostukseni sai miehen pyöräyttämään minulle silmiään. Hän näytti huomattavasti rennommalta päästyään takaisin autoon kanssani.

"Pikaisesti, Mimi. Sitten lähdemme takaisin kotiin", hän muistutti minua hieman huvittuneena.

Päätin äkkiä vakavoitua, vaikka pelkäsinkin sen pilaavan tunnelman välillämme. Halusin kuitenkin palavasti vastauksen kysymykseeni:

"Theo, minun on pakko kysyä: mitä omerta tarkoittaa?"

Huomasin Marcon vilkaisevan minua vaivihkaa taustapeilin kautta, kun taas Theo vaikutti osanneen odottaa kysymystäni. Hän piti katseensa edessään, mutta jokin hänen olemuksessaan jännittyi: hän tuntui välttelevän katsettani kuin pelkäisi reaktiotani.

Oli kuitenkin turhaa yrittää sivuuttaa suoraa kysymystäni: itsepäinen ja utelias luonteeni ei antaisi periksi, ja Theokin tiesi sen. Siispä mies alkoi selittää:

"Omerta tarkoittaa...montaa asiaa. Se on nöyryyttä ja kunnioitusta: kukaan ei näe eikä kuule mitään. Ei todistajia. Virkavaltaa ei myöskään sekoiteta vihollisen toimintaan, vaan erimielisyydet hoidetaan itse."

Jestas. Tavallaan oli itsestään selvää, ettei mafian asioista puhuttu ääneen - ei varsinkaan poliisille - mutta oli hämmentävää, että siihen oli olemassa oikea termi ja että se ulottui vihollisiakin kohtaan.

"Entä mitä muuta se tarkoittaa?"

Theo vaikutti siltä että olisi toivonut minun unohtavan hänen sanoneen niin, mutta jatkoi kuitenkin tunnollisesti: 

"Omerta on myös uskollisuutta  ja luottamusta eri henkilöiden ja mafioiden välillä. Se on sekä hiljaisuuden laki että...verivala."

"Verivala?!" henkäisin.

Mies käänsi aluksi huvittuneena päänsä minuun päin, mutta alkoi selittää itseään huomattuaan kuinka järkyttynyt olin.

"Älä pelkää, se on vain nopea seremonia, jossa tehdään pieni viilto kämmeneen ja lyödään kättä päälle", hän selosti osoittaen minulle kämmentään, johon hän esitti tekevänsä viillon etusormellaan.

"...Ja sitten molemmat osapuolet vannovat uskollisuutta toisilleen. Jos yksi tarvitsee apua, toisella on velvollisuus auttaa."

"Entä jos ei toinen haluakaan auttaa?" kysyin varovasti.

"Siinä se juttu onkin: omertaa ei voi rikkoa."

"Miten niin?"

Paha aavistus heräsi omasta kysymyksestäni, ja odotin jännittyneenä mitä hän vastaisi minulle. Theo suoristautui taas katsomaan eteensä ja vahvisti epäilyni:

"Kaikki kunnioittavat omertaa, se on kaikista pyhin sääntömme. Rangaistus sen rikkomisesta on kuolema."

"Ja haluat tehdä tämän...verivalan...Antonion kanssa?"

"Kyllä."

Katsoimme toisiamme vakavina silmiin. Jos Theo halusi omertan hänen ja Antonion välille, se tarkoittaisi samalla Santinien ja Morettien ikuista kumppanuutta. Kyllähän se kuulosti hyvälle, mutta noiden kahden mafian välit olivat jo valmiiksi niin tulehtuneet, että omerta voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa uuden mafiasodan.