MIMI 2

30. Huono valehtelija

Pieni hymy nousi Robbien kasvoille ja hän tuhahti epäuskoisena: "Liikemies?"

"Niin. Etkö tiedä mitä se tarkoittaa?" Theo kysyi kallistaen aavistuksen päätään sivulle. Hänen ivallinen äänensävynsä piti entistä poikaystävääni täytenä idioottina.

Robbie pudisteli viattomana päätään ja pysyi leikissä mukana: "Kerro toki tarkemmin."

"Se tarkoittaa sitä, että omistan kymmeniä kiinteistöjä ja yrityksiä: klubeja, asuntoja, ravintoloita ja hotelleja, joista kuuluu kaikki tai suurin osa minulle."

"Ja miksei tätä tietoa löydy rekisteristämme?"

Nyt oli Theon vuoro hymyillä. Robbie taas näytti siltä kuin olisi juuri paljastanut jotain, mitä ei olisi pitänyt.

"Vai olet sinä etsinyt minusta tietoa... Harmi tuottaa pettymys, ettet löytänyt sieltä mitään törkyä. Pidän matalaa profiilia omaisuudestani, koska arvostan yksityisyyttäni enkä tahdo että minulle käy samalla tavalla kuin isälleni. Olet kai kuullut hiljaisista sijoittajista?"

"Tietenkin olen", Robbie alkoi hieman hermostua. Hän oli alakynnessä, me kaikki huomasimme sen. Jokainen Theon vastaus oli niin järkevä, ettei niitä voinut kyseenalaistaa enempää. Ja kun Robbienkaan suusta ei kuulunut enempää kyselyitä, Theo päätti että olimme vapaita lähtemään.

"Muista lupaukseni, kyttä."

"Sinun pitäisi päästää Mimi menemään. Tiedät ettei hän ole turvassa kanssasi", Robbie tokaisi yllättäen ja kääntyi uhkarohkeasti seisomaan suoraan Theoa kohti. Hän ei aikonut luovuttaa. Hänen asentonsa näytti jopa siltä, kuin mies olisi valmis tappelemaan - tappelemaan minusta.

Voi ei... Nostin katseeni yläviistoon Theoon, jonka kasvoille kävi pieni huvittunut hymy huolimatta siitä, kuinka järkyttävän vihaiselta hän muuten näytti. Tiesin etteivät hänen hermonsa kestäisi enää kauaa. Hän sanoi uhkaavan hiljaa:

"...Mitä helvettiä sinä sanoit? Luuletko, että Mimi on kanssani vasten omaa tahtoaan?"

Sen sijaan, että Robbie olisi vihdoin tajunnut perääntyä, hän ottikin askeleen eteenpäin: suoraan Theon nenän eteen. "Kyllä luulen, koska sellaisiahan te mafiosot olette..."

Silmäni suurenivat järkyttyneinä. Ei helvetti! Hän ei juuri sanonut tuota Theolle...eihän?!

"Lopettakaa!" henkäisin ja ahtauduin heidän väliinsä, jossa ei käytännössä ollut tilaa ollenkaan.

Kämmeneni painautuivat molemman miehen rintakehää vasten ja onnekseni sain puskettua heidät hiukan kauemmaksi toisistaan. Anova ilmeeni vuorotteli Theon ja Robbien välillä, mutta kumpikaan heistä ei vilkaissutkaan minua takaisin. He vain tuijottivat toisiaan kuin toivoen, että katse voisi tappaa...

...mutta minä pelkäsin että Theo päättäisi tappaa ihan oikeasti.

"Marco", Theo tokaisi katse tiiviisti Robbiessa, "vie Mimi pois täältä."

"Ei!" parahdin epätoivoisesti.

Ehdin nähdä Marcon olevan meistä enää parin metrin päässä, mutta ennen kuin hän ehti tarttua minuun, minä tarrauduinkin Theoon. Kiedoin käsivarteni tiukasti hänen ympärilleen halaten häntä lujasti. Jumituin siihen niin päättäväisesti, ettei mikään mahti maailmassa saisi minua hänestä irti.

"Mimi...", Theon varoittava murahdus yritti turhaan saada minua luovuttamaan.

"Älä tee sitä...", kuiskasin hänen rintaansa vasten.

Ahdistus kasvoi sisälläni niin suureksi, että se sai kyynelkanavani aukenemaan. Oloni oli turvaton ja halusin päästä täältä pois, mutta en lähtisi ilman Theoa. En todellakaan. Vaikka hän ei halannutkaan minua takaisin, minä tiukensin otettani hänestä entisestään. Rutistin häntä niin kuin se olisi ainoa keinoni pysytellä hengissä.