MIMI 2

22. Vihollisen syli

"Mitä se tarkoittaa?" henkäisin noustessani itsekin tuoliltani ylös. Viltti tippui harteiltani lattialle, mutta tuskin edes huomasin sitä.

Luca vilkaisi minua nopeasti ja kertoi: "Sieppaajat lähettivät kartan paikasta, jonne rahat pitää viedä. No niin! Rick, Marco..."

Marco ilmestyi jostain keskuuteemme ja alkoi vaihtaa muutamia italiankielisiä lauseita Rickin, Isabellan ja Lucan kanssa. Roccokin kuunteli heitä valppaana, muttei itse sanonut mitään. Tästä yhtälöstä puuttuu ehkä jotain...Niin joo: minä.

"Parla inglese, Luca!" kivahdin, mikä sai koko poppoon hiljenemään ja kääntymään yllättyneinä minuun päin. Ei tullut tuokaan lause turhaan opeteltua, ajattelin tyytyväisenä.

"...Niin eli: minä, Marco, Rocco ja Rick lähdemme hakemaan Theon. Naiset jäävät taloon", Luca selosti ladatessaan kahta käsiasetta, jotka hän asetti sitten takkinsa selkäpuolelle piiloon. Mihin hittoon tuo mies tarvitsi kaksi asetta?

"Ei käy", tokaisin ja sain Lucalta omituisen, tiiviin katseen itseeni. Hän selvästi vaati minulta selitystä, joten annoin sen hänelle: "Rocco pysyy täällä."

Poika ei hyväksynyt sanojani. "Eikä, kyllä minä-"

"Et todellakaan lähde! Olet vasta lapsi, ja teet niin kuin sanon!" kivahdin hänelle vähän turhankin tomerasti - äitimäisesti - mutta toisaalta en katunut sitä yhtään.

Rocco mulkoili minua alkuun suuttuneesti, mutta laski lopulta kuuliaisena päänsä kohti lattiaa. Luca vaihtoi Rickin kanssa hieman huvittuneen katseen, ennen kuin nyökkäsi minulle hyväksyvästi. "Hyvä on, Rocco jää tänne."

"Ja minä tulen mukaan", ilmoitin jo kävellessäni heidän ohitseen kohti eteistä.

"Mitä sinä- etkä tule", Luca takelteli ja lähti saman tien perääni. Esitin etten ollut kuullutkaan häntä. Sujautin takin punaisen mekkoni päälle ja olin jo avaamassa ovea ulos, kun Luca loikkasi jostain eteeni.

"Mimi...", hän murahti minulle varoittavasti.

Nyt ei ollut aika epäröidä. Minä en hemmetti vieköön suostuisi odottamaan tässä talossa enää yhtään kauempaa; en sillä välin kun mieheni kärsisi tuolla jossain. Minä kuuluin hänen luokseen. Ja jos Theo halusi minusta vaimonsa niin hänen täytyisi ymmärtää, että tekisimme kaiken yhdessä. Avasin uhmakkaana suuni:

"En tiedä kumpi meistä on johdossa, mutta voin vannoa, että jos et päästä minua tuosta ovesta ulos, niin teen jotain mitä kadun. Ja se jää sinun vastuullesi, koska et suostunut viemään minua Theon luo."

Ensimmäistä kertaa koskaan näin Lucan epäröivän. Hän ei tainnut yhtään tietää mitä olin sanoillani tarkoittanut - enkä suoraan sanottuna tiennyt sitä itsekään - mutta se joka tapauksessa toimi: mies siirtyi hitaasti pois edestäni ja antoi minun nousta ensimmäisenä panssaroituun, g-mallin mersuun, joka odotti meitä pihalla.

Adrenaliini lähti virtaamaan suonissani jo ennen kuin auto kaasutti liikkeelle. Omituinen energia valtasi kehoni: se sai minut tuntemaan suurta tarvetta suojella Theoa sekä satuttamaan niitä, jotka olivat häntä satuttaneet. Oma turvallisuuteni ei tuntunut tässä kohtaa enää ollenkaan tärkeältä - mutta olihan minulla toki aseistettu turvatiimi koko ajan mukanani. Se samaan aikaan ärsytti ja lohdutti minua, puhumattakaan siitä kuinka aristelin aseita enkä olisi halunnut niitä lähelleni.

Mutta tämä oli mafia, joten mitä muutakaan voisi odottaa?

Pian saavuimme määränpäähän. Se oli kai jonkinlaisen hylätyn tehtaan sisäpiha, hieman hankala paikka löytää mutta kai se oli tarkoituskin. Tänne ei kukaan ulkopuolinen näkisi tai eksyisi, mikä oli samaan aikaan helpottava sekä pelottava ajatus. Täällä olimme vain me sekä tuntematon vihollisemme.