MIMI 2

21. Siepattu

Ei hitto. Ei helvetti. Tämän oli pakko olla unta.

Niin, kohta varmasti heräisin Theon kainalosta yhteisissä, ylihintaisissa silkkilakanoissamme. Hän suukottaisi otsaani; ja sitten myös pientä vatsakumpuani, jota luuli omakseen. Eläisin jokaisen päivän jännittyneenä odottaen, milloin kaamea salaisuuteni paljastuisi: ettei lapsi ollut hänen vaan hänen verivihollisensa. Ja kun se päivä koittaisi, Theo tarttuisi aseeseen ja- No niin, sepä eskaloitui nopeasti, toruin itseäni. 

Taisin uppoutua liian syvälle ajatuksiini, sillä vesilasi tippui kädestäni ja rikkoutui tuhansiksi sirpaleiksi lattialle. En tajunnut reagoida siihen itse, mutta hämärästi huomasin kuinka Isabella alkoi häärätä ympärilläni, kiroillen ja käyttäen varmaan koko talouspaperirullan lattialla oleviin sotkuihin.

"Mimi!" kimeä huuto havahdutti minut pian ajatuksistani, ja näin Isabellan kasvot lähellä minua. Hän ravisteli minua hellästi olkapäistäni yrittäen saada minuun jotain tolkkua.

"Mitä?" kysyin hiljaa. Nainen päästi minusta irti ja katsoi tarkasti kasvojani.

"Näytit siltä että pyörtyisit ihan kohta", hän totesi, eikä selvästikään halunnut että tekisin niin. Kai siinä olisi hänelle lisää sotkuja siivottavaksi, tai sitten hän pelkäsi Theon reaktiota. Kuvitelkaa jos Theo löytäisi minut tajuttomana Isabellan seurasta. Hah, miten mielenkiintoinen ajatus...

Äkkiä kuulimme molemmat kuinka auto ajoi pihaan. Ääni sai minut heti valpastumaan: katseeni sinkoutui Isabellaan, joka katsoi minua jo valmiiksi. "Ei sanaakaan tästä!" sihahdin hänelle varoittavasti.

Nainen ei vastannut minulle mitään, mutta hänen ovela katseensa paljasti ettei hän kai aikonut totella minua.

"Olen tosissani, Isabella!" ärähdin lähellä hänen kasvojaan, mutta siirryin nopeasti kauemmaksi ennen kuin oksentaisin hänen hajuvedelleen uudelleen.

Pian ovi jo aukesikin ja Luca harppoi luoksemme Rocco ja Marco takanaan. "Hei", huikkasin tekopirteästi, mutta heidän vakavista naamoistaan pian tajusin että jokin oli vialla. "Mitä nyt?"

Yritin ylläpitää pientä hymyä kasvoillani, mutta se hyytyi Rickardon nilkuttaessa huoneeseen muiden miesten perässä. Hänen huulensa oli auki, ja siitä valuva veri oli tahrinut hänen juoksutakkinsa kauluksen. Aloin todella huolestua. Paha aavistus pyyhkäisi lävitseni saaden sykkeeni nousemaan. Jos Rick on tuossa, niin missä sitten-

"Missä Theo on?" Isabella ehti kysymään vierelläni.

Luca vilkaisi häntä nopeasti ja kiinnitti sitten katseensa minuun, niin kuin tekivät myös Marco ja Rocco hänen takanaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Luca avasi vakavana suunsa: "Theo on siepattu."

Sydämeni lähti pamppailemaan rinnassani niin kovaa, etten pian enää kuullutkaan mitään muuta kuin sen sykkeen korvissani. Päässäni humisi niin että jouduin ottamaan keittiön saarekkeesta tukea, etten olisi kaatunut maahan. Ei...ei se voi olla totta...

"Mitä helvettiä tapahtui?!" Isabella alkoi vaatia vastauksia minunkin puolestani.

"Olimme juoksemassa, kun musta pakettiauto pysähtyi viereemme. Ainakin kuusi naamioitunutta tyyppiä hyppäsi siitä ulos ja kävi kimppuumme. Taistelimme vastaan, mutta heitä oli liian monta...ja siinä vaiheessa kun yksi veti aseensa esiin, Theo suostui menemään kyytiin. Ehtona oli että minut päästettäisiin vapaaksi..."

Rickardon puheen jälkeen kuulin vielä hätääntyneen huudon kutsumassa nimeäni, kun äkkiä jalkani pettivät alta. Ehdin hämärästi nähdä vielä Lucan kasvot edessäni ennen kuin menetin tajuni hänen käsivarsilleen.

* * *

"...Hän herää..."

"Mimi..."

"Mimi!"