MIMI 2

5. Parantunut?

Theon näkökulma:

Jos pitäisi kuvailla Mimiä viidellä adjektiivilla, ne olisivat:

Viaton, suloinen, täydellisen rakastettava...sekä raivostuttavan utelias ja ärsyttävän viisas.

Tuo nainen sai aina selville salaisuuteni tavalla tai toisella. Eihän minulla mitään järkyttäviä luurankoja kaapissani ollut, mutta kuitenkin sellaisia, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Sellaisia, joita en halunnut Mimin tietävän...

Minä kuuluin mafiaan; mitä oikein odotitte? Kukkia ja perhosia?

En tiennyt mitä Mimi minulta odotti, mutta tyytyväinen hän ei ollut pariin viikkoon ollut. Aluksi hän oli hyvinkin tyytyväinen; toki vielä hauras niin mieleltään kuin keholtaankin, mutta hyvin onnellinen joka tapauksessa, kun pääsi takaisin kotiin minun luokseni. Niin kuin olin minäkin. Olin kuitenkin huomannut, kuinka viime aikoina levottomuus hänen sisällään kasvoi päivä päivältä suuremmaksi.

Ehkä se johtui siitä että hän menetti työpaikkansa? Tervemenoa paskiaiset, oli minun mielipiteeni koko asiasta, mutta Mimille se kai tarkoitti jonkinlaista tyhjiötä hänen sisällään - minkä ymmärsin kyllä täysin. En minäkään jaksaisi olla toimettomana päivät pitkät, varsinkaan nyt kun minulla oli miljoona rautaa tulessa ja uusia liikeideoita koko ajan mielessäni.

Mutta mitä hittoa keksisimme Mimille menetetyn työn tilalle? Joku toinen työ ehkä, mutta ongelma oli tämä: en yhtään tiennyt, miten muka uskaltaisin päästä hänet toista kertaa silmistäni. Ja vieläpä kahdeksan tuntia päivässä, viisi päivää viikossa, erossa minusta?

Ei helvetissä.

Olin sitä mieltä, ettei hänen tarvitsisi työskennellä enää koskaan. Minä kyllä ilomielin elättäisin häntä koko loppuelämämme ajan. Niin, ja jossain vaiheessa minun olisi pakko ottaa jälleen esille myös vanha riidanaiheemme: naimisiinmeno. Se oli välttämätöntä, jos aioimme olla yhdessä. Hän ei ehkä ymmärtänyt sitä vielä, mutta totta se oli.

Ehkä koko helvetin kidnappausta ei olisi tapahtunut, jos olisimme olleet siihen mennessä jo naimisissa. Silloin koko alamaailma olisi ottanut suhteemme tosissaan ja kenties vielä kunnioittanut sitä sääntöä, ettei perheeseen koskettu. Ajatus vainosi minua päivittäin.

Mimin sieppaus, nälkiinnyttäminen, pahoinpitely ja raiskaukset... Olisinko voinut estää sen kaiken? 

"Theo?"

Suloinen ääni havahdutti minut ajatuksistani takaisin tähän maailmaan.

"Mitä?" töksäytin turhan hermostuneesti.

Cazzo... Toivoin ettei Mimi saanut minusta töykeää kuvaa, mutta tuo loukkaantunut ilme hänen kasvoillaan kertoi pelkoni käyneen toteen.

"Ethän sinä edes kuuntele minua... Kysyin, että etkö aio kertoa minulle mistä tuossa oli kyse?" nainen tokaisi minulle suuttuneena takaisin.

Kohotin yllättyneenä toista kulmaani. Omituista. Yleensä Mimi korotti minulle ääntään vasta sitten, kun oli pitemmän aikaan ensin hillinnyt omaa käytöstään ja yrittänyt käyttäytyä hyvin. Liittyikö tämä nyt siihen suudelmaan, jonka annoin äskettäin hänen kädelleen? Siihen samaan suudelmaan, jonka jälkeen hän oli näyttänyt suorastaan pettyneeltä?