MIMI 2

26. Aika lähteä

Lähdin pian itsekin keittiöön, jossa heti ensimmäisenä näin kuinka Isabella yritti halata Theoa. 

Hemmetti, olin ehtinyt jo onnellisesti unohtaa koko naisen olemassaolon - ja varsinkin sen että hän majoittui kodissamme. Theo kuitenkin loi häneen niin murhaavan katseen että tämä ymmärsi pysyä kauempana.

"Mikä hitto teitä kaikkia vaivaa?" Theo ärähti yhteisesti, mutta minut nähdessään hänen ilmeensä pehmeni hieman. Rocco toi hänelle vesilasin, jonka mies otti vastaan ja meni hieman vaivalloisesti baarijakkaralle istumaan.

"Olemme vain iloisia että olet kunnossa, pomo", Marco selitti ja muut nyökyttivät päitään.

"Tietenkin olen, se oli vain amatöörien pelleilyä eikä mitään muuta", Theo tuhahti ärtyneenä. Hän kosketti huultaan ja murahti jotain huomatessaan, että se vuoti vieläkin.

"Nii no, ase oli ohimollasi...", Rick huomautti laittaen kätensä suurieleisesti puuskaan. Häntä varmasti ärsytti se kuinka Theo vähätteli koko sieppausta, kun samaan aikaan me muut olimme pelänneet hänen henkensä puolesta. Ja niin ärsytti minuakin, mutta tällä kertaa päätin pysytellä hiljaa.

"Se tunari ei olisi uskaltanut ampua minua oikeasti, joten lopettakaa tuo hössöttäminen jo! Muistutatte äitiäni, cazzo..."

"Olimme silti huolissamme sinusta...", Isabella huokaisi ja asetti molemmat kätensä Theon hartialle.

Mies pyöräytti silmiään mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Jostain syystä minua alkoi ärsyttää, enkä tiennyt kummasta se johtui: siitä että tuo nainen kosketti miestäni vai siitä, ettei Theo tehnyt elettäkään siirtääkseen Isabellaa kauemmas itsestään.

"Eikö sinun pitäisi jo lähteä?" tokaisin ennen kuin ehdin edes miettiä sanojani.

Kaikkien päät kääntyivät nyt minuun, mutta minä päätin pitää pintani ja vain tuijottaa Isabellaa ilmeettömästi takaisin. Kaikille oli selvää kenelle olin kysymykseni suunnannut. Ärsyttääkseen minua vielä vähän lisää, nainen taputti pari kertaa Theoa olalle ennen kuin irtautui hänestä.

"Miten niin? Et kai ole kyllästynyt minuun, Mimi?"

Loin pienen tekopirteän hymyn kasvoilleni. "Ei mitään sellaista, minä vain muistin sinun sanoneen että olisit jo valmis palaamaan takaisin hommiin."

"Sanoinko niin? Minä kun muistelin meidän keskustelleen aivan toisenlaisista asioista... Muistatko?"

Älä. Vittu. Sano. Sitä, sähisin hänelle päässäni. Siinä Isabella vain seisoi, virnuillen niin kuin aikoisi ihan kohta paljastaa synkimmän salaisuuteni. Minä vannoin, että murhaisin hänet ennen kuin niin tapahtuisi.

Jos katse voisi tappaa, tuo ämmä makaisi jo kahden metrin syvyydessä maan alla.

Yllättäen Theo nousi seisomaan, kulautti lasinsa tyhjäksi ja kääntyi meihin päin. Painostava hiljaisuus valtasi huoneen. Miehen tiukka katse kävi läpi jokaisen meistä - varsinkin minut ja Isabellan - ennen kuin hän avasi pelottavan rauhallisesti suunsa:

"Lähden nyt suihkuun, ja sillä välin haluan teidät pois silmistäni. Luca hoitaa hommani loppupäivältä ja Marco ilmoittaa Santineille, että olen kunnossa. Rick, laita se pikkujengi tarkkailuun. Haluan tietää heti kun poliisi vapauttaa ne paskiaiset takaisin kadulle. Rocco... No, sinä saat jäädä kunhan et häiritse minua, ja Isabella..."

"Niin?" nainen kysyi epäluuloisena. Hän taisi jo aavistaa Theon seuraavan käskyn ja tiesi, ettei tulisi pitämään siitä.

"Sinun on aika lähteä."

Isabella mutristi huuliaan. "Enkö voisi jäädä vielä-"

"Et. Sinun täytyy palata ennen kuin Parkerit alkavat kyseenalaistaa uskollisuutesi", mies vastasi tiukasti ja alkoi riisua takkiaan. Se kai sattui, sillä pieni irvistys kävi hänen kasvoillaan. "Vai pelottaako sinua?"