MIMI 2

7. Viski

Mimin näkökulma:

En voinut vieläkään uskoa, että Theo oli lähettänyt minut yksin kotiin. Ja että vasta viime hetkellä hän oli keksinyt itselleen joitain 'asioita' hoidettavakseen. Mitä helvetin asioita?!

En tiennyt mitä voisin enää tehdä. Olin niin monta kertaa pyytänyt, ettei hän jättäisi minua ulkopuolelle omasta elämästään, mutta se mies ei vain kuunnellut minua.

Yrittikö Theo muka suojella minua? Miltä? Aseilta, murhilta, huumekaupalta? Niin kuin mikään voisi olla enää pahempaa kuin se, mitä olin jo itse kokenut.

En ollut mikään typerä blondi, joka vain sattui seurustelemaan mafiapomon kanssa. Minä olin tietoisesti valinnut hänet, niin kuin Theokin oli minut, joten mikä helvetti esti häntä edelleen kertomasta minulle asioistaan?

Huokaisin. Talo oli hyvin hiljainen ilman Theoa ja Roccoa. Rita oli tehnyt ruokaa parille päivälle ennakkoon ja siivonnutkin niin ahkerasti, että olin lähettänyt hänet jo kotiin. Kai minä oikeastaan halusinkin olla rauhassa, mutta nyt kun olin täysin yksin tässä suuressa talossa, oloni alkoi käydä ahdistuneeksi. En edes tiennyt milloin Theo olisi tulossa takaisin.

Olin suosiolla vaihtanut päälleni helpommat vaatteet, koska oli selvää etten enää tälle päivää pääsisi pois talosta. Eikä minulla toisaalta ollut energiaa Theon kanssa tappelemiseen sellaisesta asiasta; ei ainakaan nyt, kun meillä oli paljon vakavampiakin aiheita puhuttavanamme.

Theon ihanan suuri huppari sekä omat pyjamashortsit päälläni käperryin olohuoneen sohvalle viltin alle. Napsautin telkkarin päälle ja jäin tuijottamaan jotain kokkausohjelmaa älyttömän suurelta näytöltä. Ohjelma ei oikeastaan edes kiinnostanut minua, mutta ei minulla ollut muutakaan tekemistä. Kuinka surullista, ajattelin itsekseni. Elämäni tuntui viime aikoina pyörineen täysin Theon ehdoilla.

Oliko minulla omaa elämää koskaan ollutkaan?

Yllättävän pian auto ajoi pihaan takaisin. Nousin ikkunan ääreen katsomaan, kuinka mustasta mersusta nousivat ulos Marco, Theo ja Rocco. Silmääni pisti heti Theon sekava olemus: hänen tukkansa oli aivan sekaisin ja paidan napit tuskin puoliakaan kiinni. Tarkemmin tiirailtuna huomasin myös jotain punaista hänen poskellaan.

Mitä hittoa?

Vakuuttelin itselleni, ettei se voinut olla ainakaan huulipunaa - ei Theo pettäisi minua. Mutta jos se ei ollut huulipunaa, niin mitä sitten? Verta? Oliko se muka parempi vaihtoehto?

Säntäsin heitä eteiseen vastaan.

"Missä olit?" kysyin heti kun Theon astuessa sisälle.

Tunnistin lähempää katsottuna punaisen jäljen hänen kasvoillaan veritahraksi, mikä aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita: olin samaan aikaan helpottunut ja huolissani.

Mies huokaisi selvästi väsyneenä. Hän potkaisi innottomasti kengät jalastaan ja tokaisi kävellessään jo ohitseni:

"Salilla."

"Noissa vaatteissa?" kummastelin.

"Jep", hän murahti jatkaessaan matkaansa keittiöön. Vaistoni sanoi, että jokin vaivasi häntä; jokin muukin kuin pelkkä väsymys.

Myös Rocco käveli ohitseni. Hän nyökkäsi minulle tervehdykseksi niin kuin teki Marcokin hänen perässään. Marco joutui kuitenkin pysähtymään luonani, kun tartuin häntä vaivihkaa käsivarresta.

"Onko Theolla kaikki hyvin?" kysyin kuiskaten.

Mies katsoi minua ilmeettömästi takaisin ja ilmeisesti päätti pysyä uskollisena johtajalleen, sillä hän vastasi vain: "Tietysti."