MIMI 2

17. Yksi drinkki

"Cazzo... Paljonko olet oikein juonut?" murahdin katsellessani Isabellan huojuvaa olemusta. 

"Vain yhden drinkin...minä vannon...", nainen huokaisi ja näytti sitten siltä että sammuisi ihan kohta pystyyn.

"Hei älä nukahda nyt!" ärähdin, hellästi ravistaen hänet takaisin tähän maailmaan.

Yksi drinkki? Tuohon kuntoon tarvittiin paljon enemmän kuin yksi drinkki, ja Isabellan toleranssin tuntien hän oli saanut jotain hyvin vahvaa - ellei huumaavaakin - juomansa sekaan. Tämä nainen ei kerta kaikkiaan pysynyt tolpillaan, joten annoin hänen nojautua minua päin saadakseen lisää tukea. Hän mumisi onnellisena rintakehääni vasten jotain mistä en saanut mitään selvää.

Turhautunut huokaus karkasi suustani. Ärtymykseni alkoi hiljalleen laantua ja huoli kasvoi sen tilalle. "Et saisi olla täällä Isa, tiedät sen. Miten edes pääsit tänne asti tuossa kunnossa?"

Hän ei itse vastannut minulle mitään, mutta Tomas kertoi hänen saapuneen taksilla varttitunti sitten. Silloin hän oli kuulemma ollut huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nyt. Tunsin kuinka nainen kävi koko ajan veltommaksi käsissäni, joten jouduin nostamaan hänet kunnolla syliini estääkseni häntä romahtamasta maahan. Leveä hymy kävi hetken Isabellan kasvoilla, mutta äkkiä hän vakavoitui muistaessaan jotain:

"Sinun täytyy auttaa minua, Theo... He etsivät minua...", hän huokaili paljasta rintaani vasten ja sulki sitten silmänsä, joita hän oli vaivalloisesti pidellyt tähän asti auki.

"Kuka sinua etsii?" kysyin mutten saanut vastausta. "Vastaa minulle Isa! Kuka etsii sinua?"

"Mmmh... Nicky...", hän mutisi juuri ennen kuin menetti tajuntansa syliini.

Cazzo... Onneksi olin tajunnut kuitenkin heti ketä hän oli tarkoittanut. Käännyin Tomakseen päin tajuton nainen käsivarsillani, ja annoin miehelle tarkat ohjeet:

"Ilmoita minulle jos yksikään auto ajaa tästä ohi alle nopeusrajoituksen. Parkerin jengi etsii häntä."

Mies nyökkäsi ja sanoi sitten varovasti: "Tuota... Haluan pyytää anteeksi, etten tiennyt mitä tehdä. E-en tunne tuota naista enkä-"

"Teit aivan oikein kun seurasit ohjeitani, Tomas. Et tietenkään päästä porteista sisään ketään, jota et edes itse tunne; et ilman minun lupaani", sanoin hänelle tiukasti ja käännyin jo ympäri lähteäkseni takaisin talolle, kun hän vielä huikkasi perääni:

"Kutsunko apuvoimia tai...?"

"Kutsu varmuuden vuoksi yksi vartija portille lisää, mutta ei enempää. Ei herätetä liikaa huomiota. Ja ilmoita Lucalle tilanteesta", vastasin jo kävellessäni kohti taloa.

Mimi oli minua(ja Isabellaa) vastassa eteisessä; tietenkään hän ei ollut malttanut totella ja pysyä yläkerrassa. Mikä yllätys. Sekään ei ollut yllätys miten hän reagoi Isabellan näkemiseen.

"Onko tuo... Mitä- miksi Isabella on täällä?" hän sopersi selvästi hermostuneena.

"En tiedä miksi hän tuli juuri tänne, mutta Parkerin jengi etsii häntä."

Mimi pyöräytti minulle silmiään kuin viestien, että tiesi tasan tarkkaan miksi Isa oli tullut juuri minun luokseni. Ihan sama sille mitä kukakin siitä ajatteli, sillä tällä hetkellä prioriteettini oli pitää huolta tästä tajuttomasta naisesta, joka oli sekä mafiani jäsen että ystäväni.

Laskin Isabellan velton kehon olohuoneen sohvalle. Mimi katseli tarkasti vierestä, kuinka asettelin viltin naisen päälle ja kyykistyin hänen eteensä. Painoin hennosti kämmeneni hänen otsalleen, joka tuntui viileältä mutta jossa oli kuitenkin pieniä hikipisaroita. Tämä nainen ei voinut hyvin. Nousin ylös ja näppäilin tutun numeron kännykkääni.