MIMI 2

29. Mafia

Hello!

Tähän alkuun laitan biisin, joka on inspiroinu mua tosi paljon MIMI:n suhteen. Varsinki tähän lukuun se sopii erityisen hyvin, joten olkaapa hyvät!

Hyviä lukuhetkiä toivottaen,

Moona

 * * *

"Paska...", mutisin liukuessani taas tuolissani alaspäin. Mitä helvettiä minä teen nyt?!

"Mitä?" Robbie naurahti asennolleni ja kohottautui katsomaan itsekin ovelle. "Hei, minähän tunnen tuon tyypin... Onko hän lapsenvahtisi?" hän kysyi virnuillen.

"Ei kuulu sinulle!" kivahdin mahdollisimman hiljaa. Yllätyin siitä kuinka hän oli tajunnut kuvion niin nopeasti: Marco todellakin oli lapsenvahtini.

Mies kohautti harteitaan. "No ei kai. Kiinnostaisi vain tietää että eikö tuo käy pidemmän päälle raskaaksi. Kaikki se jatkuva valvonta ja tarkkailu, turvatoimet ja muu... Saatko koskaan olla yksin?"

Jäin tuijottamaan häntä hämilläni. Kuinka hän tiesi tuon kaiken? En ehtinyt kysyä sitä häneltä, kun mies nojautuikin pöytää vasten minua lähemmäs ja jatkoi:

"Kerro minulle Mimi, olen utelias... Mikä saa ihmisen liittymään mafiaan?"

...Mitä? Sanoiko hän juuri...? Miten hän tiesi?!

"En tiedä mistä puhut...", kuiskasin niin hiljaa, etten ollut varma sanoinko sitä edes ääneen. Sydämeni lähti laukkaamaan.

Robbie siristi hymyillen silmiään. "Uskon että tiedät varsin hyvin mistä puhun. Niin kuin oikeasti, onko se sen arvoista? Kaikki laittomuudet ja vaarallisuus? Murhat?"

Ja noin vain, silmänräpäyksessä, kaikki ne kehut olivat muuttuneet poliisikuulusteluksi.

Robbien siniset silmät olivat intensiivisemmät kuin koskaan. Ne leiskuivat suoraan minuun vaativina ja jopa pelottavina. Tuo katse pakotti minua kertomaan hänelle totuuden, mutta sain kuitenkin pidettyä suuni kiinni. En ollut koskaan aiemmin nähnyt Robbien kasvoilla tuollaista ilmettä: hänen koko olemuksensa tuntui viestivän minulle, että olin hänen vihollisensa. Ja niinhän minä olinkin.

Miten olin ollut niin typerä, etten ollut tajunnut hänen pyrkivän juuri tähän? Mieshän oli jumalauta korkeamman tason poliisi ja Theo hänen arkkivihollisensa, mafiajohtaja. En kai ollut uskonut että Robbie kykenisi niin alhaiseen temppuun, että yrittäisi päästä käsiksi Theoon minun kauttani.

Pieni naisellinen ärähdys sai minut kääntämään pääni taas ovelle. Näin kuinka Luna loi minuun anteeksipyytävän katseen, ennen kuin painoi leuan rintaansa. En tiennyt mitä hän oli ollut aikeissa tehdä, mutta Marco piteli häntä käsivarresta niin ettei hän päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan.

Äkkiä tunnistin Enzon istumassa tiskin edessä baarijakkaralla: hän siemaili kahvia näyttäen täysin huolettomalta ja rennolta. Hän vilkaisi minua muka ohimennen ja keskittyi sitten taas tyynesti käsissään olevaan juomaan. Tuo ei voinut olla pelkkää sattumaa, tiesin sen. Ja siinä katsellessani ympärilleni huomasin myös Lucaksen, ja sitten myös Ninon...sekä pari muuta mustapukuista tyyppiä, joiden nimiä en vielä muistanut. He olivat kaikki täällä, levittäytyneet sinne tänne niin kuin olisivat valmiina hyökkäämään viidestä eri suunnasta. He kaikki esittivät tavallisia asiakkaita, mutta minä tiesin että se oli pelkkää kulissia: he olivat täällä minun takiani.

"No?" Robbien kysymys sai minut kääntymään taas vakavana häntä kohti. Kun olin tuijottanut häntä vaiti muutaman sekunnin, hän toisti kysymyksensä: "Onko se sen arvoista, Mimi?"