MIMI 2

11. Myyrä

Theon näkökulma:

"Liikkukaa nyt saatana...!" ärisin hampaideni välistä.

Tietenkin juuri silloin oli järkyttävät ruuhkat, kun minun täytyi päästä nopeasti kaupungin toiseen päähän.

Katseeni säilyi haukkana edessäni olevassa liikenteessä, vaikka olimmekin käytännössä pysähtyneenä. Liikuin jokaisen pienen sentinkin eteenpäin mitä autoletka antoi myöten. Painoin tööttiä niin monta kertaa, että Lucan piti tarrata kädestäni kiinni estääkseen minua hakkaamasta koko rattia kojelaudasta irti - kaukana se ei ollut.

"Rauhoitu", hän sanoi puoleksi toruvaan ja puoleksi tyynnyttelevään sävyyn.

"Älä vittu käske minun rauhoittua!" ärähdin hänelle takaisin. "Olen niin saatanan vihainen, Luca!"

"Niin olen minäkin, mutta jos rikot auton emme pääse yhtään nopeampaa perille."

Minua ärsytti miten rauhallisena hän pystyi olemaan, kun itse koin niin käsittämättömän suurta tarvetta hakata jonkun. Tai tappaa jonkun. Vittu, sen minä kohta teenkin.

"Kunhan saan käsiini sen saakelin vasikan...", ärisin melkein kuin itsekseni.

Huomasin sivusilmälläni Lucan nyökyttävän hitaasti päätään, ollen kanssani samaa mieltä. Tiesin hänenkin olevan hyvin vihainen ja pettynyt tilanteeseen, mutta hän ei vain näyttänyt sitä ulospäin - ei ainakaan niin vahvasti kuin minä. Oikeastaan oli vain hyvä että hän oli lähtenyt mukaani: ehkä tuo mies saisi pidettyä räjähdysherkät hermoni edes vähän aikaa kasassa.

En voinut uskoa että Eddie oli pettänyt meidät. 

"Miksi hän teki sen? Miten hän saattoi olla niin helvetin typerä, että petti minut ja samalla kaikki Santinit?" kysyin Lucalta.

Kysymys ei ollut retorinen, vaan halusin oikeasti tietää syyn hänen teoilleen. Enkö muka ollut kohdellut häntä reilusti ja maksanut vielä helvetin hyvää palkkaakin? Lucalla ei ollut vastauksia kysymyksiini, joten hän ei sanonut minulle mitään.

Ajatella: Eddie oli olevinaan niin ovela, että oli jopa antanut Marinojen huumata itsensäkin ja tunkea kaappiin muiden vartijoideni kanssa, jottei olisi paljastanut petostaan. Sitten se paskiainen oli vielä ylentänyt itsensä sankariksi estäessään kolmannen kontin varastamisen satamasta; hitto, oli varmaan ensin ohjeistanut Parkerin jengin suoraan omaisuuteni luokse.

Eddien kohtalo oli sinetöity. Santinien pettämisen lisäksi hän oli saattanut naiseni vaaraan ja melkein tapattanut parhaan ystävänikin. Tätä petosta en voisi koskaan antaa anteeksi: Eddie oli kuollut mies.

 "No vittu vihdoin! Cazzo..."

Me liikuimme. Kului vielä muutama minuutti ennen kuin olimme perillä Marcon lähettämässä sijainnissa.

Pysäköin auton kadun viereen, jonkinlaisen baarin luokse. Olimme aivan New Yorkin pahimman slummialueen reunalla: tämä paikka oli tunnettu jengitappeluista ja huumekaupoista, mikä vahvisti käsitystäni Eddien petturuudesta. Miksipä muutenkaan hän viettäisi aikaa täällä, kuin hengaillakseen muiden jengien kanssa? New Yorkissa Santinien omistuksessa oli peräti kahdeksan klubia, jotka olivat kaikki mafian jäsenten vapaassa käytössä, joten millä vitun tekosyyllä Eddie oli tullut juuri tähän paikkaan? Slummeihin? Keskelle jengisotia ja köyhyyttä?

Odotin jo malttamattomana sitä hetkeä kun saisin painaa aseeni hänen ohimolleen ja pamauttaa hänen typerät aivonsa pihalle. Huokaisin kerran syvään ja tungin aseeni takkini alle piiloon. Olin jo tarttumassa auton oven kahvaan kun Luca sanoi:

"Odota. Mitä aiot tehdä?"

"No mitäpä luulet? Ammun sen idiootin."

Luca huokaisi syvään, ennen kuin avasi taas suunsa: "Haluaisin kyllä itsekin tehdä sen Theo, minä todella haluaisin...mutta me emme voi aloittaa ammuskelua näiden jengiläisten seuduilla, heidän reviirillään. Ja sitä paitsi lupasin Mimille tuoda sinut ehjänä takaisin kotiin."