MIMI 2

31. Raiskaajan lapsi

Sain olla rauhassa ehkä puoli tuntia, kun kuulin jo raskaita askelia portaista. Mitään sanomatta Theo astui makuuhuoneeseen sisään ja sulki oven visusti takanaan. Hänen varautunut ja vakava olemuksensa sai minut hermostumaan. Mikä oli saanut hänet tuohon mielentilaan? Tuijotin häntä silmät suurina odottaen, että hän sanoisi jotain. Hän vilkaisi minua nopeasti, kunnes alkoi pelottavan rauhallisesti puhua:

"Haluan, että kuuntelet minua tarkasti, Mimi. Älä keskeytä, kuuntele vain. Okei?"

"Okei", kuiskasin. En tiennyt mitä hän aikoi sanoa, mutta se ei voinut olla mitään hyvää. Epävarmuus sai sykkeeni inhottavasti kiihtymään.

"Rickardo soitti ja kertoi Lunan saaneen aamulla salaisen puhelun. Soittaja oli kuulemma kaveri, mutta Luna ei suostunut kertomaan kuka. Siitä huolestuneena Rick oli käskenyt yhden miehistämme tarkkailla Lunaa, kun tämä lähti käymään kaupoilla. Kävi ilmi, että Luna kävi hakemassa vain yhden asian: raskaustestin. Ja koska Rickardo oli varma, ettei testi voinut olla naiselle itselleen, niin ainoa vaihtoehto on, että hän osti sen jollekin muulle."

Ei hitto... Ei helvetti!

Aivoni käskivät minua sanomaan jotain, esittämään yllättynyttä tai reagoimaan edes jotenkin, mutta minä en pystynyt tekemään mitään. Siinä minä vain istuin sängyllä tollottaen häntä. Onneksi Theo piti oman katseensa yhä alhaalla. Hän vaihtoi asentoaan niin, että nojasi sivuttain seinään ja risti käsivartensa eteensä. Hän naurahti paljastaen hetkeksi virheettömän hammasrivinsä.

"No, ei siinä mitään. En ole kiinnostunut Lunan asioista, ja ihmettelinkin alkuun miksi Rick soitti minulle kertoakseen niistä..."

Sen sanottuaan hän nosti päänsä ylös ja katsoi minua suoraan silmiin: "Mutta sitten muistin kuinka huonovointinen ja salaileva sinä olet viime aikoina ollut. Oksensit edessäni ja Marco sanoi sinun olleen hyvin järkyttyneen näköinen, kun lähditte Lunan asunnolta." 

Sydämeni jyskytti niin lujaa, että kohta se varmasti pomppaisi rinnastani ulos. Olin ollut idiootti kuvitellessani, että voisin piilotella mitään tältä mieheltä - mafiapomolta. Ja nyt olin paljastunut. Hänen sanansa olivat jo täysin selvät, mutta silti hän halusi minun sanovan sen vielä ääneen.

"Joten kysymykseni on tämä: oletko raskaana?"

En kestänyt katsoa häntä takaisin, joten laskin pääni alaspäin. Alahuuleni alkoi pienesti väpättää merkiksi siitä, että ihan kohta purskahtaisin itkuun. Kielsin itseäni tekemästä kuitenkaan niin, koska minä en hemmetti jaksanut itkeä koko ajan. Olin niin väsynyt kaikkeen tähän draamaan. Siitäkin syystä, päätin olla rehellinen.

"O-olen", kuiskasin niin hiljaa, etten ollut edes varma kuuliko hän minua.

Theo veti syvään henkeä ja käänsi itsekin päänsä alaspäin. Hän tutkaili muutaman sekunnin hajamielisenä kämmentään, kunnes sanoi: "Se ei taida olla minun."

Katsoin häntä yllättyneenä siitä, kuinka hän oli tajunnut senkin asian jo. Kai salailuni oli ollut selvä merkki siitä; sillä jos lapsi olisi Theon, olisimme molemmat iloisia asiasta. Tai niin ainakin luulisin.

Kun en uskaltanut vastata hänelle mitään, hän nosti katseensa minuun. Hän katsoi minua niin tiiviisti, melkein tuskaisesti, että minun oli pakko antaa hänelle vastaus. Pudistelin päätäni, ja silloin kyynel vierähti poskelleni. Vedin polvet rintaani kiinni ja halasin siinä tiukasti itseäni. Rintaani puristi ja minusta tuntui, etten saanut kunnolla henkeä. Theo varmasti näki kuinka ahdistunut olin, mutta sen sijaan että olisi lohduttanut minua, hän vetikin kännykkänsä esiin.

"Varaan sinulle ajan."

"...Mitä?" henkäisin silmät suurina.

Hän ei vilkaissutkaan minua nostaessaan jo luurin korvalleen. "Tiedän klinikan tässä lähellä, jonne pääsee lyhyellä varoitusajalla. Hoidetaan asia pois alta saman tien."