MIMI 2

10. Huono uutinen

"Onko syyllinen jo selvillä?" Luca jatkoi keskustelua.

Theo nyökkäsi: "Minulla on vahva epäily. Muistatko Parkerin veljekset?"

Luca kurtisti epäuskoisena kulmiaan: "Siitä pikku jengistä, joka yritti myydä meille feikkihuumeita?"

Ilme Theon kasvoilla kertoi kuinka paljon hän halveksui noita veljeksiä - ja kenties koko jengiä. Itse en ollut heistä koskaan aiemmin kuullutkaan.

"Juuri ne samat tyypit. Vanhempi veli joutui äskettäin linnaan ja he syyttävät siitä meitä."

Tuo ei voinut olla totta: jopa minä tiesin etteivät mafiosot olleet vasikoita. Ei heitä vain ollut; ei ainakaan elossa olevia. Tässä vaiheessa päätin kuitenkin vain pysytellä hiljaa ja kuunnella heidän keskusteluaan asevarkaista, jengiläisistä ja huumeista. Tervetuloa mafiaan Mimi, sanoin itselleni hautautuen käsissäni olevaan kahvikuppiin.

Luca naurahti kolkosti, hämmästellen samaa asiaa kuin minäkin: "Miksi ihmeessä?"

"Eivät nämä Amerikan jengiläiset tajua omertaa. He luulevat meidän ilmiantaneen heidät poliisille", Theo murahti.

"Ja vastaiskuksi he hyökkäsivät konteillemme", Luca totesi tajuttuaan asian itsekin.

"Sì."

Luca huokaisi taas. Hän oli selvästi ärtynyt koko tilanteeseen mutta tapansa mukaan mies pysyi rauhallisena. Hetken aikaa mietittyään hän suoristautui tuolillaan ja kysyi vielä:

"Mitä aiot tehdä?"

Theo oli sanomassa jotain kun puhelimen pirinä keskeytti hänet. Hän kaivoi kännykän taskustaan ja nosti sen saman tien korvalleen. Puhelu oli selvästi tärkeä ja odotettu, koska hän ei miettinyt sekuntiakaan vastaisiko siihen vai ei.

"Niin?" mies tokaisi kärsimättömänä kännykkäänsä.

Katsoin kulmat kurtussa hänen komeita kasvojaan, joilla kävi monenlaisia tunteita. Hän kuunteli huolellisesti puhujaa luurin toisessa päässä. Theo oli yllättävän kauan hiljaa, mutta äkkiä hän naurahti ivallisesti ja sanoi sitten:

"Sano hänelle etten suostu siihen, mutta annan hänelle lisäaikaa nimeä vastaan. Ja sen olisi parasta tulla ihan vitun äkkiä." Sen sanottuaan mies lopetti puhelun ja laski kännykän pöydälle eteensä.

"Kuka se oli?" kysyin malttamattomana.

"Marco", hän murahti minulle vastaukseksi. Theo vaikutti yhtäkkiä hyvin jännittyneeltä, mikä sai minut valpastumaan. Mikä helvetin puhelu tuo oli ollut? Äkkiä tajusin sen:

"Liittyikö tuo Moretteihin?"

Mies vilkaisi minua hieman yllättyneenä ennen kuin nyökkäsi, ja siirsi sitten vakavan katseensa Lucaan: "Huono uutinen on ettei Vittorio halua väistyä johdosta. Mutta en ole huolissani: hän taipuu kyllä kunhan tajuaa, että se on kaikkien parhaaksi. Ei sillä äijänkäppänällä muutenkaan ole varaa ryhtyä sotaan Santineja vastaan."

Luca nyökkäsi ja kysyi sitten varovasti, kuin pelkäisi vastausta omaan kysymykseensä: "...Ja hyvä uutinen?"

Theon kasvoille levisi pieni, julma hymy. Hän hörppäsi rennosti kahvia ennen kuin vastasi: "Myyrä on selvillä. Nyt odotan enää viestiä-"

Siinä samassa kuului pieni piippaus, ja Theo nappasi salamannopeasti kännykän käteensä. Hän tuijotti sen näyttöä aluksi innoissaan, mutta mitä kauemmin hän puhelinta katsoi sitä enemmän hänen ilmeensä synkkeni. Sydämeni alkoi hakata lujempaa. Odotin kärsimättömänä että hän sanoisi jotain, tai edes reagoisi viestiin jotenkin. Mikä tahansa muu olisi parempi kuin tämä tappava hiljaisuus, jota mies ympärilleen loi.

"Theo? Kuka-"

Lauseeni keskeytyi kun mies nousi äkkiä ylös niin voimakkaasti, että tuolikin kaatui hänen takanaan. Ehdin nähdä puhdasta raivoa hänen silmissään juuri ennen kuin hän kääntyi kannoillaan ja lähti tarpomaan huoneesta pois. Tuo katse oli huolestuttavan paljon samanlainen kuin silloin, kun hän oli rynnännyt hakkaamaan Antonion EGO:n yökerhossa. Huolestuneena sinkaisin hänen peräänsä, niin kuin teki myös Luca.

"Puhu minulle Theo", anelin hänen perässään.

Mies harppoi niin lujaa pitkin taloa, että minulla oli vaikeuksia pysyä hänen kintereillään. Hän ei vastannut minulle mitään, mutta Lucan italiankielisen kysymyksen kuultuaan hän ilmoitti tylysti:

"Tule jos haluat. Mimi, sinä pysyt täällä."

"Mitä? Theo, sinä et voi vain-"

"Tee kerrankin niin kuin sanon", hän ärähti hiljaa ja loi minuun varoittavan katseen.

Hänen sanansa satuttivat minua, mutta uskoin niitä kuitenkin ja pysähdyin paikoilleni. Theo vaikutti niin vihaiselta että oli ihme, ettei hän ollut huutanut minulle. Katselin hiljaa noiden kahden miehen toimia eteisessä. Theo oli saanut jostain käsiinsä mustan pistoolin, josta hän irrotti pariksi sekunniksi lippaan; kai tarkistaakseen montako luotia siinä oli jäljellä. Pikaisen tarkistuksen jälkeen hän työnsi aseen selkänsä taa vyötäisilleen, nappasi takkinsa mukaan ja repäisi sitten ulko-oven auki.

"Theo...", kuiskasin hänen peräänsä, vaikka tiesin ettei se saisi häntä pysähtymään. Kurkotin vielä kädelläni häntä kohti, mutta vedin sen nopeasti takaisin kun Luca astui yllättäen eteeni.

"Ei Mimi", hän torui minua, mutta nähtyään loukkaantuneen ilmeeni hän jatkoi lempeämmällä äänellä: "Älä huoli. Tuon hänet ehjänä takaisin."

Sen sanottuaan mies lähti pomonsa perässä ulos. Ovi paiskautui edessäni kiinni, minkä jälkeen tuli täysin hiljaista. Mitä helvettiä juuri tapahtui? Käännyin katsomaan taakseni: Alessia nojasi muutaman metrin päässä seinään myötätuntoinen hymy kasvoillaan. Hänellä oli käsissään kaksi kahvikuppia, joista toista hän ojensi minua kohti.

"...Kuinka voit olla noin tyyni?" kysyin hämilläni. Kun en lähtenytkään häntä kohti, Alessia tuli minun luokseni.

"Kai olen tottunut siihen. Olen jo oppinut mafiamiehen katseesta sen, milloin on parasta vain pysytellä taka-alalla."

"Mutta juuri siksi minun täytyy tehdä jotain, Alessia! En voi vain odottaa paikoillani kun tiedän että jotain kamalaa tapahtuu!"

"Miksi luulet että se on jotain kamalaa?" hän kysyi yllättäen, kyseenalaistaen pahan aavistukseni.

"Tietysti se on... Mi-minä... Minä tunnen sen sisälläni. Theo tappaa jonkun", sanoin hyvin hiljaa, kuin se olisi salaisuus.

Alessia työnsi toisen kahvikupin minulle, laittoi kätensä selälleni ja alkoi hellästi mutta määrätietoisesti ohjata minua takaisin keittiöön. Hetken mietittyään sanojaan hän kysyi kävellessään vierelläni:

"Mutta olisiko se paha asia, jos vihollinen saataisiin kiinni, ja vastuuseen teostaan?"

Kurtistin kulmiani. Ennen kuin ehdin vastata mitään, hän jatkoikin: "Se tyyppi, myyrä, paljasti viholliselle tärkeitä tietoja ja edesauttoi sinun sieppauksessasi, Mimi. Ja samalla jokainen Theon vartija kolkattiin ja Rickardoa ammuttiin.."

Hänen sanansa järkyttivät minua, mutta samaan aikaan tajusin että hän oli oikeassa. Olimme tulleet takaisin keittiöön, jossa nojauduin saarekkeen ylle ottamaan siitä tukea. Koko ajatus oksetti minua: miten joku saattoi tehdä niin julmasti, että ensin esitti ystävää ja sitten puukotti selkään? Aloin ymmärtää Theoa hieman paremmin, vaikka olinkin sitä vastaan että ketään tarvitsisi tappaa. Mutta se katse hänen silmissään oli ollut selvä: joku menettäisi henkensä tänään.

Enkä minä voinut tehdä yhtään mitään estääkseni sitä.