Vilkuilin ympärilleni. Olimme keränneet jo aivan liikaa yleisöä, joka kuitenkin alkoi nopeasti liueta paikalta; esittäen ettei kukaan nähnyt mitään. Oli selvää että myös Jacksonin jengi seurasi toimiamme hyvin tarkasti, vaikka he esittivätkin tekevänsä lähtöä omille teilleen. Uteliaat paskiaiset.
Kun Eddien tajuton keho oli saatu tungettua takapenkille, Luca ojensi minulle yllättäen kämmenensä. Nyrpeä ilmeeni kysyi kutakuinkin, että mitä vittua hän halusi.
"Avaimet, Theo", hän sanoi minulle huokaisten. Hänen äänensä ei ollut niinkään käskevä, vaan kehottava.
"Miksi?" tokaisin ärtyneesti.
"Koska olet juonut, ja lupasin Mimille-"
"Joo joo", murahdin kaivaessani autonavaimia taskustani. Minua ärsytti että hän käytti naistani manipuloidakseen minua - mutta näköjään se toimi.
Luca nappasi avaimet ilmalennosta kiinni ja hyppäsi kuskin penkkiin. Minä siirryin vänkärin paikalle ja Marco joutui menemään Eddien seuraksi taakse. Kaasutimme pian tiehemme. Kaupungin pahin ruuhka oli onneksi jo hellittänyt ja pääsimme melko ripeästi liikkumaan. Muutama kilometri ajettuamme Luca avasi suunsa:
"Pitäisikö meidän ilmoittaa tästä muille?"
"Ei vielä", vastasin. "Haluan ensin kuulustella Eddietä ja varmistaa, että hän toimi yksin."
Minulla ei kylläkään ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten helvetissä saisin muka pidettyä itseni niin rauhallisena: että kyselisin Eddieltä nätisti kysymyksiä enkä saman tien ampuisi hänen päätään tohjoksi. Se olisi haastavaa, mutta kuitenkin tiesin että se olisi pakko tehdä.
"Luuletko että on muitakin?" Luca kysyi vielä varovasti. Tiesin ettei hän itse uskonut siihen; enkä varmaan uskonut minäkään, mutta minun täytyi saada asialle varmistus.
"En vittu tiedä, mutta saan sen kyllä selville", tokaisin.
"Olen pahoillani pomo...", Marco sanoi yllättäen.
Käänsin taustapeiliä niin että näin siitä suoraan hänen kasvonsa. "Mitä tarkoitat?"
Marco piti päänsä alhaalla. Koko hänen olemuksensa oli lannistunut ja ilme suoraan sanottuna tuskainen. Hän huokaisi syvään ja pyyhkäisi äkkiä toisen silmänsä kuivaksi, ennen kuin vilkaisi minua häpeissään taustapeilin kautta. Hyvin hiljaa hän alkoi selittää:
"Etten nähnyt sitä. Eddie oli hyvä ystäväni enkä silti tajunnut mitä hän teki aivan lähelläni. Olen niin pahoillani..."
Syvä loukkaantuminen paistoi hänen kasvoiltaan, mikä samaan aikaan säälitti ja raivostutti minua. Se muistutti minua Eddien teoista: siitä kuinka hän oli pettänyt meidät kaikki.
"Kuuntele minua Marco: mikään tästä ei ole sinun syytäsi. Jos tästä jotain pitäisi syyttää niin minua", sanoin hänelle lujasti.
"Et voi mitenkään syyttää tästä itseäsi, Theo", Luca korjasi heti sanojani. Käännyin kiihtyneenä häneen päin:
"Ja miksi en? Olen vastuussa tästä kaikesta, ja minun huolimattomuuteni takia myyrä pääsi toimimaan mafiani sisällä. Minun takiani Rickiä ammuttiin ja Mimi vietiin!"
Äkillinen purkaukseni sai molemmat miehet hiljaisiksi. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin moottorin murinaa ja Eddien tasainen kuorsaus. Pyöräytin ärtyneenä silmiäni: hitto että tuo tyyppi oli rasittava tajuttomanakin. Vilkaisin tärisevää kännykkääni mutta laitoin sen saman tien pois. Tuo oli Mimiltä jo neljäs soitto tähän mennessä(viesteistä puhumattakaan) enkä ollut vastannut niistä yhteenkään.
YOU ARE READING
MIMI 2
Romance"Koske minua", komensin häntä pyyhkien tomerasti silmäni kuiviksi. Theo nosti tumman katseensa taas minuun. Ilmeessä oli sekoitus yllättyneisyyttä ja epäröintiä, mutta jostain tuolta päällimmäisten ajatusten takaa paistoi myös himo. "Oletko varm-" "...