MIMI 2

20. Chanel No 5

Pian keskustelumme jälkeen lähdin yläkertaan siistiytymään.

Koska Isabella oli yhä talossa, laittauduin erityisen huolellisesti: meikkasin itseni nätiksi, kiharsin vaaleat hiukseni ja vedin päälleni ihonmyötäisen punaisen mekon sekä mustat sukkahousut. Jos minun tarvitsisi kuunnella sitä naista vielä sanaakaan, niin ainakin minusta tuntuisi paremmalta tehdä se mekossa kuin verkkareissa. Isabella sen sijaan oli jostain saanut päälleen Theon hupparin ja shortsit; eli vaatteet joihin hän oli varmasti innokkaasti pukeutunut, mutta kai ne olivat paremmat kuin se lyhyt bilemekko, jossa hän oli tänne tullut.

Theo itse oli lähtenyt juoksulenkille ja ottanut Rickardon mukaansa. Rickin ampumakohtauksen jälkeen Theo oli määrätietoisesti päättänyt, että se mies täytyi saada parempaan fyysiseen kuntoon. Se oli toinen syy miksi Rick oli tullut vierailulle. Ensimmäinen - tärkeämpi syy - oli se, että hän ja Luca halusivat lisätietoja Isabellan tapauksesta.

Nainen oli kertonut, että Nicky Parker oli halunnut harrastaa hänen kanssaan seksiä, ja kun Isabella oli kieltäytynyt, mies oli ottanut niinkin hienovaraisen keinon käyttöön kuin tyrmäystipat. Juomassa olleen sivumaun takia hän oli tajunnut lähteä äkkiä karkuun, mikä oli onnistunut nipin napin... Olin meinannut oksentaa kuunnellessani häntä. Ajatella, että Isabellan täytyisi vielä palata peitetehtäväänsä sen miehen luo. Hyi helvetti.

Sentään saimme varmistuksen sille, ettei Santineita ja Isabellaa oltu osattu yhdistää toisiinsa - ei ainakaan toistaiseksi. Theo antoi Isabellalle tiukat ohjeet siitä, ettei hän saisi enää tulla lähellekään Theon taloa, ei ellei mies itse niin määräisi. 

No, koska portilla olleet vartijat olivat huomanneet yhden epäilyttävän auton matelevan Theon tontin reunoilla, ilmiselvästi etsimässä jotain tai jotakuta, Theo päätti että Isabella jäisi kotiimme piileskelemään vielä vähän pidempään. "Vielä yksi yö", mies oli yrittänyt lepytellä minua, vaikka tiesi varmasti itsekin kuinka turhaa se oli ollut. Ainoa tilanteeseen tyytyväinen oli - yllätys yllätys - Isabella itse.

Tosin hänenkin hymynsä oli hyytynyt siinä vaiheessa kun olimme jääneet hänen kanssaan kahdestaan taloon.

Lucan oli täytynyt lähteä asioille, mutta hän oli luvannut tulla pian takaisin ja tuoda samalla Rocco kotiin Marcon luota. Anova ilmeeni oli ollut selkeä vinkki siitä, etten olisi halunnut missään nimessä jäädä sen nimeltä-mainitsemattoman ämmän kanssa kahden kesken, mutta Lucan työasiat olivat vieneet voiton. Mafia oli vienyt voiton.

Hemmetti.

"No...onko tässä talossa yhtään lääkkeitä?" Isabella kysyi muka ohimennen.

Nostin katseeni ja näin, kuinka hän haroi pitkää mustaa tukkaansa seilatessaan keittiön saarekkeen ympärillä. Tunsin kuinka kiukkuni kasvoi sitä mukaa mitä kauemmin häntä katsoin. Kaikki mitä hän teki sai minut ärsyyntymään. En olisi halunnut edes hengittää samaa ilmaa tuon käärmeen kanssa, mutta toistaiseksi minun oli pakko.

"Tietenkin on", tuhahdin hänelle vastaukseksi ja käänsin sitten pääni taas katsomaan käsissäni olevaa muotilehteä, jonka Alessia oli kaiketi jättänyt olohuoneeseen. Ei lehti minua oikeasti edes kiinnostanut, kaipasin vain epätoivoisesti jotain muuta ajateltavaa kuin Isabella. Vaihdoin asentoani nojatuolilla hieman paremmaksi.

"Selvä. Missä ne ovat?" nainen jatkoi tekopirteänä, mutta pieni ärtyneisyys kuulsi läpi hänen äänestään.

"Miten niin?" kysyin tuijottaen muka keskittyneenä käsissäni olevaa lehteä.

Kun en muutamaan sekuntiin saanutkaan vastausta, uteliaisuuteni heräsi ja kohotin taas katseeni häneen. Isabellan ilme oli hyvin vaikea: hän näytti taistelevan itsensä kanssa siitä, mitä minulle sanoisi vai sanoisiko mitään. Mutta me molemmat tiesimme, ettei kukaan muuten vain kysyisi lääkkeiden sijaintia.