After All

Ärsyttävä ystävä

"Varoitus taas?! Mistä hyvästä?" Joonas kysyi hämillään.

Mä levittelin vain käsiäni ja pudistelin päätäni. Eipä sille yhtä ainutta järkevää syytä ollutkaan. Meidän reksi vain jostain syystä oli päättänyt alkaa vihata mua eikä se sitten muuta tarvinnutkaan.

"Kuulemma toistuva koulun järjestyssääntöjen rikkominen" huokaisin ja heittäydyin selälleni Joonaksen sänkyyn. Mä olin siis tullut sen luo ja kertasin nyt hieman koulussa läpikäytyjä tapahtumia. Se halusi aina tietää missä mentiin.

Himin Join me in death, kuului kajareista hiljaisena taustalta mun yrittäessä keskittyä samaan aikaan kyseiseen biisiin sekä omaan selitykseeni. Haastavampaa kuin olis osannut odottaa...

Joonas istui sängyn laidalla ja katsoi mua hämmentyneenä. Se oli itse ollut aina niin kiltti et ei se ymmärtänyt tällaista. Sitä paitsi se oli aina ollut hyvä koulussa joten lukeutui kai ainakin jossain määrin opettajien suosikkeihin.

Mä taas vedin lähes kaikki kurssit läpi rimaa hipoen, sillä ainut mua kiinnostava asia oli musiikki. Enkä mä edes yrittänyt puhua siitä kenellekään sillä mulle olis kuitenkin vain naurettu. Parempi siis pitää asiat vain omana tietona.

"Mites kirjotukset?" Joonas kysyi.

Voi luoja... ne oli yksi saatanan maanvaiva. Mua ahdisti pelkkä ajatuskin... mä en tulisi pääsemään yhdestäkään aineesta läpi. En tällä menestysreseptillä...

"Älä edes kysy" huokaisin hiljaa.

Mun oli määrä kirjoittaa nyt syksyllä yksi vittumaisimmista reaaleista pois alta eli näin ollen mulla oli yksi stressinaihe vähemmän kevättä ajatellen. Tai sitten se aiheuttaisi vain entistä enemmän ahdistusta...

"Kyllä sä sen bilsan handlaat" toinen lohdutti.

Hyvä sen oli sanoa. Koko lukioajan se oli kuitenkin tehnyt töitä koulumenestyksensä eteen. Minä taas en. Ei niitä menetettyjä tunteja otettu kiinni enää tässä kohtaa. Ei vaikka olis mitä loitsuja käyttänyt.

"Niko on järkkäämässä ens viikonloppuna kotibileet.. sieltä varmaan löytyy joku jonka kanssa treenata sitä bilsaa ihan käytännössä" Joonas tokaisi hymyillen. Niin varmasti... mä en ollut mikään koulun suosituin tyyppi joten tuskin mun seuraan ensimmäisenä hakeuduttiin. Tai edes toisena tai kolmantena...

"Et jaksais vittuilla" sanoin turhautuneena silmiäni pyöräyttäen.

Mä en nyt ollut sillä tuulella et olisin jaksanut kuunnella mitään tuollaista. Se sai lietsottua mun kriisiä kirjoitusten suhteen vain entistä pahemmaksi joten vittuilusta ei ollut apua siinä kohtaa.

"Noo, jos muut ei jeesaa niin tiedät kai että muhun voi aina luottaa" tuo tokaisi silmää iskien.

Mä en voinut ottaa sitä enää tosissani. Naurahdin sen sanoille ja kurottauduin vetämään sen vierelleni. Tuo virnisti vain huvittuneena horjahtaessaan mun päälle. Kävihän se näinkin.. eipä me ensimmäistä kertaa päälletysten maattu. Oltiin me sänky sen verran usein jaettu et olihan se toisen sylikin tutuksi ehtinyt tulla..

"Vaikka sä ootkin rakas ja hyvännäköinen, mä en panis sua mistään hinnasta" totesin.

Ja vasta tuon sanottuani mä ymmärsin kuinka väärältä se kuulostikaan. Toisaalta taas.. Joonas olisi silti voinut olla juuri se joka olisi hypännyt kenen tahansa sänkyyn kunhan vain hinnasta sovittiin.. se siitä kiltteydestä, vai mitä?

"Ainiin.. mä unohdin että sä panetkin vaan niitä kenellä ei oo mitään merkitystä" tuo heitti takaisin. Kiitos vain saatana... sen sanat sai mut kuulostamaan täysin tunteettomalta ihmishirviöltä. Harmi jos jollekin nyt oli välittynyt musta juuri sellainen kuva..

"Ja sä raukka et oo saanut ollenkaan" huomautin.

Joonas katsoi muhun murhaavasti ja hetken tuijotettuaan se hyökkäsi mun kimppuun. Mä puolestani yritin tarttua sen ranteisiin estääkseni tuota hyökkäystä mutta jäin vain entistä pahempaan alakynteen.

Tämä saattoi näyttää hieman väärältä mutta leikkimielistä painia se vain oli. Meille hyvinkin tyypillistä toimintaa. Yleensä aina seurausta humalalle mutta kävi se meiltä ihan selvinpäinkin.

"Oot kyllä ihan kusipää jätkä" Joonas totesi virnistäen.

Se oli nelinkontin mun päällä ja painoi mun ranteita vasten patjaa. Mua vitutti se kuinka tuo löysi aina keinot etulyöntiaseman saavuttamiseen ja sai siten mut näyttämään heikolta.

"Ja säkin oot yks mulkku" tuhahdin.

Sen se varmaan tiesi sanomattakin. Ainakin tuon huulille ilmestyneestä virnistyksestä päätellen. Hyvä niin.. eipähän ainakaan tullut yllätyksenä.

***

Tähän pyydeltiin jatkoa joten tässä sitä nyt olis :)