After All

Sotkuiset ajatukset

Palatessani himaan Ollin kotiin palautus reissulta, oli olohuoneessa ollut vastassa pieni kysymystulva. Mutsi oli nähnyt meidän tulevan pois mun huoneesta niin et mä olin pitänyt kättäni Ollin alaselällä. Tietysti se veti siitä oitis omat johtopäätöksensä...

Se halusi tietää missä me oltiin tavattu ja että seurusteltiinko me nyt. Siihen oli vaikea antaa vastausta kun ei oikein itsekään tiennyt vielä missä mentiin.

Mä olin vain kertonut että me oltiin Joonaksen kautta tutustuttu ja kumpikin oltiin kiinnostuneita toisistamme. Me haluttiin viettää aikaa yhdessä ja jeesattiin toinen toisiamme koulujuttujen kanssa. Sen parempaa vastausta mulla ei ollut antaa. Ei ainakaan vielä.

Mutsi tuskin osti kovin helpolla tuota viimeistä kohtaa mun kertomuksesta... se tiesi sen yhtä hyvin kuin minäkin ettei koulumenestys ollut mulle mikään suurin elämän prioriteetti. Eikä se mua siitä koskaan ollut moralisoinut. Sitä mä kieltämättä arvostin. Se antoi mun tehdä omat valintani ja lopulta kärsiä niistä itse. Niinhän sen kuului mennäkin.

Tämän lyhyen selonteon jälkeen mä olin suunnannut huoneeseeni ja painunut suorinta tietä kohti sänkyä. Aamulla oli taas aikainen herätys ja koulussa oli oltava skarppina. Tai ainakin yritettävä.

Nappasin puhelimen farkkujeni taskusta ja rojahdin sängylle makaamaan. Joonas oli laittanut mulle viestiä joten ennen nukkumaanmenoa oli kaiketi luvassa vielä pientä sielunhoitoa. Riippuen toki siitä mitä se oli tällä kertaa saanut päähänsä tehdä ja minkä asian suhteen.

Siltä oli tullut kunnon romaani liittyen siihen mitä Ollin ja mun välillä oikein oli. Se halusi tietää missä mentiin ja oliko meillä aikomuksia ruveta seurustelemaan. Viitaten myös meidän aiempaan keskusteluun mun luona, se pahoitteli sanavalintojaan siitä että toivoi meidän olevan vain ystäviä. Kaikki vakuuttelu siitä kuinka se halusi mulle vain pelkkää parasta, oli saada mut räjähtämään syyllisyydestä.

Mä olin aluksi ollut kovin mustasukkainen Joonaksesta kun Niko oli tullut kuvioihin. Pelännyt kuollakseni sitä ettei tuo kohta edes muistaisi mua. Oikeastaan mä en ollut juuri edes pitänyt Nikosta. Kaiketi juuri siksi että mä koin sen vievän Joonaksen minulta. Vaikka todellisuudessa se oli todella mukava ja reilun oloinen kaveri. Tämä kaikki siis vielä sitä ennen kun se oli särkenyt Joonaksen sydämen. Sitä mä en antaisi sille anteeksi...

Nyt mä olin kuitenkin juuri se, millaiseksi pelkäsin Joonaksen muuttuvan mua kohtaan Nikon seurassa. Vaikka mä niin kovasti yritin järjestellä asiat niin että mä saisin olla Ollin kanssa unohtamatta Joonasta. Varsinkaan tällaisessa tilanteessa.

Ehkä Olli oli ollut täysin oikeassa sanoessaan aiemmin siitä et mun olisi keskityttävä nyt vain Joonakseen. Parhaan ystäväni tukemiseen ja lohduttamiseen. Kyllä meillä olisi aikaa vaikka millä mitalla. Niin se oli sanonut.

Mutta kuka sitä todellisuudessa tiesi. Mitä jos se rakkaus vain loppui kun toisen lähelle ei päässytkään? Mitä jos Olli muuttaisikin taas yhtäkkiä pois sen porukoiden töiden takia? Mä en tainnutkaan olla ihan niin valmis tähän kuin olin kuvitellut...

Mutta vaikka mä en muusta olisi tiennyt, se oli varmaa että Joonaksen kanssa mun oli puhuttava. Samoin myös Ollin. Sen kanssa mun oli selvitettävä ensin se mitä me oikeasti oltiin, ennen kuin mä alkaisin avata asiaa Joonakselle sen enempää. Vasta sitten mun oli tehtävä päätös siitä mikä tässä kohtaa oli parasta. Selväähän tässä oli se ettei yksikään ratkaisu ollut hyvä. Jos mä valitsin Ollin, mä menettäisin Joonaksen. Jos mä taas valitsisin Joonaksen, mä menettäisin Ollin... milloin elämästä oli tullut näin jumalattoman vaikeaa?! 

***

Saatte nyt tätä ku oon laiska paska ja moti on vaan tähän (: