After All

Takiainen

Me oltiin jääty koko illaksi sänkyyn pussailemaan ja menetetty ajantaju täysin. Kello lähenteli jo puolta yötä eikä mua olisi huvittanut päästää Ollia lähtemään enää kotiin. Mä olin rakastunut täysin sen uusiin vaatteisiin ja saanut kuin ihmeen lailla sen itsetunnon pomppaamaan pilviin.

"Voisit sä jäädä yöksi?" kysyin anovasti.

Silittelin samalla kyljessäni kiinni makaavan Ollin selkää ja hukutin kasvoni sen ihanan pörröisiin hiuksiin. Sekin taisi olla jo puoliunessa. Mä olisin itsekin voinut nukahtaa tähän paikkaan. Sen vieressä oli niin hyvä olla.

"Mut varmaan kivitetään kotona mut en mä jaksa lähteä tästä enää mihinkään" se sanoi haukotellen.

Tuskin sitä kukaan oli kivittämässä. Varsinkaan jos me kerrottais vihdoin ja viimein meidän porukoille missä oikein mentiin. Ehkä niidenkin olis kuulunut jo saada tietää. Loppuisipa ainakin tällainen salailu ja nekin ehkä ymmärtäisivät paremmin miksi me haluttiin niin kovasti aina nähdä toisemme.

"Mä tuun sun mukaan ja otan kivet vastaan sun puolesta" sanoin painaen pääni Ollin rinnalle. Sen mä olin valmis tekemään ihan vaikka konkreettisestikin jos tilanne sitä vaati. Toivottavasti ei kuitenkaan koskaan niin pitkälle jouduttais...

"Meidän pitää sit herätä tosi aikasin. Mun on haettava koulutavarat kotoa" se muistutteli.

Heti kukonlaulun aikaan. Tuo nappasi unisena puhelimensa yöpöydältä ja alkoi laittaa herätystä. Mä katselin samalla kuinka se ilmoitti tekstarilla äidilleen että jäisi kaverin luo yöksi. Sen tapa muotoilla asia, huvitti mua hieman mutta mikäs siinä. Sopi se niinkin sanoa. Ehkä se ei ollut viestillä paras tapa ilmoittaa että seurusteli yhtäkkiä kolme vuotta vanhemman jätkän kanssa... ehkä se oli vähän sama kun tekstarilla jonkun jättäminen. Ei kovin tahdikasta. Jokin kirjoittamaton sääntö.. se ei ollut laitonta mut ei niin kivaakaan.

"Kuule, mitä jos me kerrottais huomenna meidän porukoille?" kysyin varovasti hiplaten Ollin sormia.

Se katsoi mua ensin lievästi hämmentyneenä mutta vaikutti sitten olevan ihan samoilla linjoilla mun kanssa. Ihan kiva niin.. vaikka en mä asiaa sen enempää olisi ollut eteenpäin viemässä jos se kovasti olisi ollut sitä vastaan.

"Tehdään niin" Olli vastasi haukotellen ja nousi istumaan.

Mä katsoin hämilläni mitä sillä oli mielessään. Nousin nojaamaan kyynärpääni varaan kun en kunnolla jaksanut ylöskään nousta. Eihän se suunnitellut vain karkaavansa minnekään?

"Minne sä meet?" kysyin harmissani.

Tuo naurahti huvittuneena ja alkoi avata päällään olevan paidan nappeja. Ai se meinasikin vain riisuutua...

"En mä ihan viitsi farkut jalassa nukkua enkä mä halua hiostaa tätä paitaa oitis" se kertoi.

Yhtään likaiselta kuulostamatta, musta oli hienoa et Olli pystyi jo riisuutumaan mun edessä. Tai ei nyt ihan kirjaimellisesti mutta kuitenkin! Silloin kun se oli ollut täällä yötä ensimmäistä kertaa, mun oli mentävä toiseen huoneeseen jotta se sai riisua rauhassa.

"Etkö sä riisu?" tuo kysyi hämmentyneenä.

Se esitti aiheellisia kysymyksiä.. mua väsytti liikaa että mä olisin jaksanut tehdä niin mutta toisaalta.. mä tulisin tikahtumaan kuumuuteen näiden kanssa. Puhumattakaan että sylissä nukkuisi pieni läheisyyttä kaipaava Olli.. ehkä mun oli pakko.

"Kai mun tarvii jos sä noin kovasti haluut" tokaisin virnistäen.

Olli pyöräytti silmiään ja pudisteli päätään huvittuneena mun aina yhtä hienostuneista kommenteista. Hyvä jos sitä vielä jaksoi huvittaa sen sijaan että se olis täysin kyllästynyt niihin. Tai muhun!

Vetäisin harmaan t-paidan pois päältäni ja heitin sen nurkkaan kuin minkäkin roskan. Pienen jumppatuokion saattelemana mä sain myös collarit pois jaloistani ja potkin ne lattialle. Jos mä niihin aamulla sängystä noustessani kompastuin niin sittenpähän kompastuin. Se oli aamun murheita.

Olli kävi mun seuraksi takaisin makuulle ja hymyili lempeästi. Mä menin toista lähemmäs ja kaappasin sen syleilyyni. Painoin kasvoni sen hiuksiin ja hengitin tuon täydellistä tuoksua keuhkoihini.

"Hyvää yötä takiainen" Olli sanoi kietoen kätensä mun ympärille.

Vai takiainen.. sovitaan sitten niin. Ehkä mä olin hieman takertuva mutta se johtui vain siitä että mä halusin niin kovasti olla vain Ollin lähellä. Siinä missä meidän molempien oli hyvä olla.

"Hyvää yötä pikkunen" vastasin samalla mitalla.

En mä tiedä välittikö se niinkään mun antamasta lempinimestä mutta musta se oli suloinen ja juuri sopiva Ollille. Mulle se oli pikkuinen. Mun oma pikkuinen.. 

***

Sanoja 616

Vaihteeks taas söpöilyy vähä :)