After All

Kiireessä kouluun

Aamu oli alkanut suht vauhdikkaasti kun puhelimen herätys oli päättänyt tehdä mulle pikku kepposet ja jättää ilmoittamatta itsestään. Luojan kiitos mun sisäinen kelloni oli herättänyt mut ennen kuin oli myöhäistä ehtiä kouluun. Mä olin ajatuksissani vain pinkaissut ulos ovesta ja lähtenyt kävelemään kohti koulua.

Illalla mä olin viestitellyt Joonaksen kanssa ja kerroin sille selvittäväni tänään tilanteen Ollin kanssa. Sitten mä osaisin sanoa sille itselleen paremmin että missä oikein mentiin. Mä olin kysynyt että vieläkö se aikoi olla pois koulusta mutta vastaus oli oitis ollut kieltävä. Se halusi päästä takaisin normi arkeen kiinni niin pian kuin oli mahdollista. Se nyt oli täysin ymmärrettävääkin!

Vilkaisin puhelimen kelloa ja jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleen jotta ehtisin varmasti ajoissa. Olli oli tehnyt musta ihan kummallisen kun koulusta myöhästyminenkin tuntui jo pahalta. Ennen se oli ollut mulle lähes jokapäiväistä.

Painelin vauhdilla koulun ovista sisään ja näin jo muiden lipuvan kohti luokkaa. Onneksi meillä oli ensimmäinen tunti alakerrassa. Seuraava oltais ylhäällä ja sekin oli aika mukavaa siihen nähden että myös Ollilla olisi tunti siellä. Niiden luokka oli vastapäätä meidän luokkaa joten jos oikein hyvä tuuri kävi ja molemmissa huoneissa pidettiin ovea auki, me pystyttäis näkemään kätevästi toisemme.

Joonas taas oli parhaillaan yläkerrassa ja kun mä olin siellä, oli se taas alhaalla. Viimeistään ruokailussa mä näkisin mitä sille taas kuului. Vaikka sitä ennen mun olikin muistettava mainita Ollille siitä et meidän pitäisi puhua tästä tilanteesta. Mä kun olin luvannut Joonakselle kertovani tänään missä oikein mentiin. Kaikkea mäkin menin lupaamaan!

Enhän mä halunnut Ollin kuvittelevan että peräännyin oitis kun sain toisen kiinnostumaan. Päinvastoin. Mä toivoin sen tajuavan kun oli se itsekin ehdottanut että mä keskittyisin tässä tilanteessa Joonakseen. Mä olin kuitenkin vannonut sille että me selvitettäis asia niin ettei mun tarvitsisi valita. Kyllä aikataulut saatiin järjestettyä niin et mulla oli hyvin aikaa molemmille.

Nyt se suurin pelko vain tuli Joonaksen suunnalta. Meidän juttu tuli sen kannalta oikeastaan pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Se vain oli puhdasta sattumaa. Eihän mekään voitu sitä tietää et yhtäkkiä Niko pudottaisi tuollaisen pommin...

Raahauduin vakiopaikalleni perimmäiselle penkille ja riisuin oitis takin päältäni. Jostain syystä tässä luokassa oli aina kuuma kuin helvetissä. Vaikka ulkona olis ollut -30 astetta pakkasta, täällä paloi helvetin liekit. Ei mikään muu luokka ollut samanlainen. Yleensä näissä sai aina palella, varsinkin talvisin kun haluttiin säästää lämmityskustannuksissa. Mieluummin annettiin oppilaiden sairastua...

Kaivoin puhelimen ja koulukirjat esille ja aloin oitis hymyillä typerää hymyä kun huomasin Ollilta tulleen viestin. Se oli huolehtinut kovasti missä mä olin kun ei ollut nähnyt mua heti aamusta koululla. Mä kerroin opiskelua boikotoivasta herätyksestäni ja lupasin tulla oitis tunnin päätyttyä sen luo. Olkoon niin kliseistä kuin tahtoi mutta mä salaa nautin tällaisesta. Joka kerta kun mä näin Ollilta tulleen viestin, alkoi perhoset pyöriä hillitöntä vauhtia mun vatsassa. Vaikka helposti olis saattanut kuvitella mun vihaavan sellaista, musta se oli kuitenkin ihan mukavaa. Ainakin mä tunsin koko kehossa sen mitä tuon lähestyminen sai mussa aikaan. Ja tämä vain todisti sen että mäkin tunsin vielä tällaisia tunteita. Vaikka mä olin epäillyt sen jo mahdottomuudeksi moneen otteeseen. Ehkä Olli pystyi ihmeisiin... sai minutkin vielä rakastumaan... 

***

Oon täs graindannu tähä stoorii joku 10 uutta osaa :))