After All

Koulussa taas

Taputtelin jalalla hermostuksissani lattiaan ja vilkuilin sivuilleni kuin mikäkin rikollinen. Ollia ei näkynyt vielä missään ja mä olin jo kuolla nälkään. Me oltiin sovittu menevämme yhdessä syömään ja mä olin päässyt tunnilta aiemmin joten jäin odottamaan toista. Joonaskin oli ehtinyt sitä ennen mun luo ja jakoi tämän tylsän odottelutuokion mun kanssa.

"Mites teidän viikonloppu sujui?" se kysyi.

Se sai jo pelkästään ajatuksen tasolla hymyn mun väsyneille kasvoille. Vaikka kyse oli ollut täysin normaaleista ja tylsästi sanottuna jopa tavallisista asioista. Mulle koko viikonloppu oli tuntunut jotenkin ihan unenomaiselta. Kuin suoraan jostain sadusta. Vaikka kyse ei ollut tämän kummallisemmista asioista.

"Hyvin. Tehtiin ruokaa ja kateltiin ennätysmäärä leffoja" kerroin nyökkäillen.

Joonaksen katse näytti enemmän kuin epäuskoiselta. Mä tiesin itsekin tuon kuulostavan todella erikoiselta kun minusta oli kyse. Mutta siinä se nähtiin että Ollin seura oli saanut ihmeitä aikaan.

"Sinä? Teit ruokaa?" Joonas kysyi epäilevänä.

Kyllä. Ihmeitäkin tapahtui vielä. Tosin se mun oli ehkä myönnettävä että ilman Ollin asiantuntevaa apua mä en olisi pystynyt siihenkään vähään mitä aikaiseksi olin saanut. Sanomattakin mä tiesin kuulostavani toivottomalta. Itseäni mä siitä syyttää sain et olin aina vain nukkunut kotitaloustunneilla...

"Jep. Olli tosin neuvoi mua melkein kädestä pitäen joten..." selvensin.

Se varmasti auttoi Joonasta ymmärtämään koko asian edes hieman paremmin. Olihan se shokeeraavaa kuulla parhaan ystävänsä tekevän jotain täysin päinvastaista kun siltä yleensä sopi olettaa.

"Keititkö oikein pastaa?" Joonas kysyi virnuillen.

Sekin vaihtoehto mulla olisi ollut mutta minäpä halusin haasteellisemman tehtävän. Ihan kuin jauhelihan paistaminen olisi ollut jotain rakettitiedettä. Mulle se ehkä oli...

"Ruskistin jauhelihan ja maustoin sen" huomautin asiantuntevasti.

Joonas näytti totaalisen hämmentyneeltä mutta tyytyi vain hymyilemään sen sijaan että olis heittänyt tässä kohtaa jotain paskaa läppää mun kustannuksellani. Se kuulosti siltä mitä Joonakselta yleensä sopi odottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

"Sori että mulla kesti" kuului tuttu ääni takaapäin.

Mä käännyin oitis katsomaan Ollia ja hymy kohosi samantien korviin asti. Joonas vieressä pudisteli päätään huvittuneena kun me ruvettiin kertomaan toisillemme aiempien oppituntien kulusta. Kuinka tylsää kummallakin oli ollut ilman toista ja miten hitaasti aika kului tässä ankeassa tilanteessa kun toista ei päässyt näkemään.

"Missä helvetin siirappikattilassa teidät on viikonlopun aikana oikein pyöritetty?" Joonas kysyi silmiään pyöräyttäen ja lähti suuntaamaan kohti ruokalaa. Mä ampaisin sen perään ja vetäisin Ollin mukaan. Vieläkään mä en uskaltanut ottaa sitä kädestä kiinni kunnolla vaikka mieli olis tehnytkin. Se mun olisi ehkä seuraavaksi selvitettävä että halusiko se mun ylipäätään edes tekevän niin. Puhumattakaan mistään muusta. En mä sen kanssa mihinkään nurkkaan halunnut parkkeerata nuoleskelemaan mutta lähinnä sitä että oliko tuon mielestä ok esimerkiksi halata ennen kotiinlähtöä jos mä satuin pääsemään sitä aiemmin. Tai jos oikein hurjaksi halusi ryhtyä, oliko mulla lupa antaa sille pusua muiden nähden. Miten vain se halusi tapahtuvan, kaikki kävi mulle. Kunhan sen vaan ei tarvinnut tuntea oloaan mitenkään epämiellyttäväksi. Ihan kuin tässä uudessa normaalissa ei olisi ollut jo ihan tarpeeksi opeteltavaa meille kummallekin.

"Mitä meil on tänään ruokana?" Olli kysyi kiinnostuneena.

Joonas yritti kurkkia ruokien suuntaan kun linjastolta oli näemmä viety pois se pikkuinen taulu jossa luki aina koko viikon ruokalistat. Siitä oli helppo käydä kurkkaamassa et voisiko koulussa syödä vai pitikö lähteä lähimpään pizzeriaan hakemaan jokin epäterveellinen vaihtoehto epäkelvon ruuan sijaan. En mä mitenkään valikoivalta halunnut kuulostaa mutta sitähän mä olin... nothing that I can do...

"Makaronilaatikkoa" tuo vastasi edestäpäin.

Me vilkaistiin Ollin kanssa toisiamme hymyillen. Sillähän me oltiin eletty koko viikonloppu joten kai samalla kaavalla sopi aloittaa uusikin viikko.

"Tuskin on yhtä hyvää kuin meidän tekemä" tokaisin hymyillen ja tönäisin hellästi Ollia kyynärpäällä kylkeen.

Se naurahti ja nyökkäili selvästi samoilla linjoilla mun kanssa. Se vetäisi linjaston päästä tarjottimen ja alkoi latoa siihen ruokailuvälineitä. Mä rakastin katsella sitä kun se oli niin kovin keskittynyt aina kaikkeen mitä teki. Ehkä se siinä juuri niin kovasti kiehtoikin... 

***

Sanoja 603

Mun aivot on sitä mieltä et tää on maailman söpöin shippi täl hetkellä :3