After All

Ristiriidassa

Itkettyään itsensä uneen, oli Joonas nukkunut lopulta koko yön mun vieressä. Mä en voinut sanoa itse nukkuneeni kovinkaan hyvin kun eräs nimeltä mainitsematon Porko oli pitänyt mut koko yön niin lähellä itseään että mä olin tikahtua kuumuuteen.

Muutama tunti unta oli minullekin siunaantunut ja loput jakautuneet sitten Joonakselle. Se kai enemmän sitä kaipasikin. Ja ihan hyvää hyvyyttäni mä sen sille soin.

Meidän olis kuitenkin pitänyt alkaa pikkuhiljaa valmistautua kouluun joten tuon uneliaan olisi ollut syytä alkaa heräillä. Mulle tunnilta myöhästyminen ei ollut mikään uusi asia eikä varsinaisesti ongelmakaan mutta Joonas olisi saattanut saada siitä jo melkoiset kohtaukset. Niissä määrin mitä se nyt koki olevansa valmis lähtemään koulutielle.

"Joonas hei, pitäis alkaa herätä pikkuhiljaa" ryhdyin herättelemään sitä vaikka mä olisin kovasti tahtonutkin antaa sen vain nukkua. Se olikin varmasti ainoa hetki kun se ei ajatellut Nikoa ja omaa riittämättömyyttään sitä kohtaan. Jos se ikinä uskalsi ääneen epäillä moista, mä olin valmis takomaan järkeä sen päähän siitä faktasta ettei vika ollut Joonaksessa. Sitä varmasti oli vaikea ymmärtää, varsinkaan tuon kaiken jälkeen mitä niiden välillä oli ollut.

"Mä en haluu herätä" kuului hiljaista muminaa peittojen seasta.

Mua sattui katsoa parasta ystävääni tuossa kunnossa. Ja vaikka Niko ei mitään pahaa ollut tehnytkään, mä koin silti tällä hetkellä suunnatonta tarvetta vihata sitä. Ihan vain empatiasta Joonasta kohtaan.

"Enää ikinä" hiljainen lause jatkui.

Tuota kelaa mä en suostunut kuuntelemaan. Riuhtaisin peiton pois Joonaksen päältä ja könysin itseni nelinkontin sen päälle. Tartuin sitä varmalla otteella leuasta ja otin tiukan katsekontaktin tuon väsyneisiin silmiin.

"Älä ikinä, ikinä, sano noin" kerroin jämäkästi painottaen sanaa ikinä.

Kyllä mä tiesin että se oli vain Joonaksen lohdutonta itsesääliä mutta siitä huolimatta mä en suostunut kuuntelemaan sellaista. Sydänsuruilla saattoi olla ihan oikeastikin todella vakavat seuraukset ja mitä aikaisemmassa vaiheessa mä pystyin sen Joonakselle todistamaan et Niko oli kulkenut onnensa ohi, sitä parempi.

Hetken tuo tuijotti mua kulmat kurtussa, kunnes vetäisi taas lähemmäs itseään. Siinä mä taas olin sen tulikuuman otteen vankina. Enhän mä vielä tarpeeksi hiessä ollut muutenkaan...

Se tönäisi mut hellästi selälleni ja kiepsautti itsensä syliin. Mun sanat heräämisestä taisi kaikua kuuroille korville. Mun puolesta se saisi jäädä tänne nukkumaan jos niin halusi, mutta mä olin kyllä kerrankin enemmän kuin mielelläni menossa kouluun.

"Sä tuoksut oudolta" Joonas tokaisi yhtäkkiä.

Sitä varten mä olisin tahtonut päästä suihkuun ennen kouluun lähtöä... kiitos tuon vieressäni koko yön nukkuneen lämpöpatterin, mä haisin hieltä pahemmin kuin yhdenkään urheilusuorituksen jäljiltä.

"Mä oon ihan hiessä.. pitäis päästä suihkuun" tuskailin.

Päästyäni vihdoin oikealle puolelle sänkyä, sain kurotettua yöpöydällä olevan puhelimen käteeni. Se vilkutti muutamaa viestiä jotka sai mulle oitis hymyn huulille.

Olli pahoitteli outoa käytöstään lähtiessään illalla autosta ja vetosi omaan kokemattomuuteensa ihmissuhteissa. Turhaa se sellaista pahoitteli. Sitä paitsi kyllä mä sen tunsin suudellessani sitä. Ei se ollut kokenut moista ennen... ja jos mahdollista, se teki siitä vielä entistä kiinnostavamman.

"Ei se sitä oo, sä tuoksut vieraalta" Joonas jatkoi.

Olisikohan tuo pitänyt ottaa jo loukkauksena? Ihan kuin hiki olis ollut mulle jotenkin ominainen haju. Toivottavasti ei ollut! Ainakaan mä en itse ollut ennen havainnut moista.

"Mä olin eilen Ollin kanssa kirjastossa" tokaisin saaden Joonaksen katsomaan mua lähes järkyttyneenä.

Kyllä mä itsekin tiesin sen olevan melkoinen shokki. Puhumattakaan siitä minkälainen näky mä näin aamutuimaan olin. Mä olin kerrankin vetäissyt luomivärit ja kajaalit silmille enkä illalla ehtinyt pestä niitä pois kun Joonas oli ollut henkisen tuen tarpeessa.

"Älä sano mulle et nyt tekin seurustelette" Joonaksen järkytys jatkui.

Mä tunsin pienen piston sydämessäni sen sanat kuultuani. Eihän me seurusteltu, tai ainakaan oltu puhuttu mistään sellaisesta mut turha mun oli kiistää ettenkö mä sitä olis halunnut. Mutta Joonaksen ei tarvinnut kuulla sitä nyt.

"Ei. Se ehdotti että jos tehtäis yhdessä jotain ja sillä nyt sattu olemaan jokin kirja-arvostelu tehtäväks tälle päivää ja mä nyt oon koska tahansa ihan minkä vaan oppiaineen kanssa avun tarpeessa" huomautin.

Mun vastaus sai Joonaksen nyökkäilemään hyvin tietoisena tuosta faktasta. Vaikka mä olin meistä kolmesta se jonka koulutaival oli edennyt pisimmälle, siitä huolimatta mulla oli vähäisin tietopohja ihan kaikesta yleissivistävästä.

"Hyvä.. mä en kestäis jos menettäisin vielä sutkin" tuo sanoi hiljaa, tiukentaen otettaan musta.

Mua sattui kuulla sen sanat. Ei tämä tilanne enää paljoa huonompaan kohtaan olisi voinut tulla. Mä en ollut valmis laittamaan ketään Joonaksen edelle mutta en mä Olliakaan satuttaa halunnut. Itsepä mä olin tilanteen tähän pisteeseen vienyt. Tosin enpä mä voinut tietää että Joonaksen ja Nikon välit olisivat yhtäkkiä tuossa pisteessä. Oli tuon kertoma uutinen Nikon seurustelusuhteesta sen verran yllätys minullekin, Joonaksesta itsestään nyt puhumattakaan.

"Et sä menetä" lupasin hiljaa.

Mä toivoin koko sydämestäni ettei mun ikinä tarvitsisi joutua valitsemaan Ollin ja Joonaksen väliltä...

***

Täs ny sit vähä muitaki stoorei ko vaa tota joulukalenterii :)