After All

Darra-Porko

"Mihin sä oikein haihduit yhtäkkiä?" Joonas kyseli esittäen kiinnostunutta.

Mä en voinut tajuta miten se jaksoi kysellä moista vaikka kärsi pahemmasta darrasta kuin minä. Ja se oli ihme. Toisaalta enpä mä ollut kyllä juonutkaan illan aikana paljoa mitään. Mä olin ollut niin pitkään juttelemassa Ollin kanssa et moinen oli jäänyt sivuseikaksi. Lienee vain positiivinen ongelma.

"Kävin röökillä ja ajauduttiin Ollin kanssa juttelemaan maailman menosta" tokaisin.

Joonas lojui sängyssään aivan raatona ja mä istuin sen jalkopäässä. Se ei ollut vastannut koko aamuna mun viesteihin tai soittoihin joten mä olin päättänyt poiketa tarkistamaan oliko sillä kaikki hyvin. Ja olosuhteisiin nähden ihan hyvin näytti olevan. Ainakin se oli hengissä ja turvallisesti himassa.

Vastoin omia ja varmasti monen muunkin odotuksia, mä olin raahautunut yön pikkutunteina himaan. En mä ollut lainkaan niin pahassa kunnossa mitä olin alunperin itsekin olettanut olevani. Olisinhan mä sinne voinut yöksi jäädä mutta päätinpä vaan raahautua omaan sänkyyni nukkumaan. Ollin äiti oli tarjonnut kyytiä himaan mutta mä halusin olla itsepäinen ja kävellä. Pässi mikä pässi...

Joonas sen sijaan taisi olla ainoa joka Nikon luo oli yöksi jäänyt. Sitä ei luojan kiitos tarina kertonut oliko nuo päätyneet vielä pussailuakin pidemmälle. Tuskinpa sentään...

Se oli kuulemma vasta päivällä tullut kotiin ja jättänyt siksi vastaamatta että sen luurista oli yllätys yllätys akku loppu. Miksi tämä aina kuulostikin yhtä kliseiseltä... mutta niin tyypillistä Joonasta kuin olla ja saattoi.

"Mites teidän ilta suju?" kysyin viitaten sen ja Nikon läheisiin tunnelmiin.

Mahtoikohan tuo edes muistaa mitään sellaista. Yleensä Joonaksella säilyi häkellyttävän hyvin muistikuvat vaikka olis kuinka kosteat juhlat olleet. Se oli kadehdittavaa. Mun taas ei tarvinnut kuin nähdä alkoholia jossain enkä mä muistanut enää loppuillasta mitään. Kärjistettyä, myönnetään...

"Me kai pussailtiin vähän ja jossain kohtaa Niko vei mut nukkumaan" se kertoi.

Kuulosti siis ihan rauhalliselta illanvietolta sitten loppupeleissä kuitenkin. Ainakin Niko oli huolehtinut sen nukkumaan, mikä oli hyvä juttu. Se taisi olla ainoa asia mitä tuo blondi tälläkin hetkellä kaipasi.

"Ei harrastettu seksiä jos sitä epäilet" se jatkoi ja veti peittoa tiukemmin päälleen.

En mä siihen jaksanut uskoakaan. Vaikka eihän noista koskaan voinut takuuseen mennä. Yllättävän läheisiä niistä oli tullut näinkin lyhyessä ajassa. Mutta mä en jaksanut uskoa et Niko olis lähtenyt sellaiseen. Joonakselta nyt oli lupa odottaa mitä vain.

Tämä oli muutenkin monin puolin hämmentävä asetelma. Yleensä osat olivat aina toisinpäin. Mä olin se joka makasi sängyssä kolme päivää krapulan kourissa ja Joonas se ylipirteä kusipää joka yritti levittää positiivista energiaa kaikkialle. Joko se oli oppinut kantapään kautta.. karma is a bitch...

"Tarviit sä jotain? Mun pitää mennä takas kotiin" huomautin.

Mun varmaan olis taas vaihteeksi pitänyt yrittää pohtia sitä perkeleen biologiaa mutta todellisuudessa mä ajautuisin tekemään vain jotain ihan muuta. Jotain sellaista mitä mä en normi oloissa edes harkitsisi. Mikä hitto siinä olikin et aina silloin kun olis pitänyt tehdä koulujuttuja, kaikki muu vähintäänkin yhtä puuduttava alkoi kiinnostaa. Esimerkiksi siivoaminen tai jokin muu täysin järjenvastainen asia. Okei siivoaminen oli ihan fiksua silloin tällöin mutta se oli kaukana siitä mitä mä olisin tehnyt ihan vain huvin vuoksi.

"Et sä jääkkään kärsimään mun kanssa darrasta?" se kysyi nostaen päätään peiton alta. 

Mä en ollut nähnyt sitä koskaan yhtä raukan näköisenä. Mun kävi sitä jo sääliksi vaikka ihan itse aiheutettuahan tuo darra oli. Ei kukaan väkisin sitä alkoholia kurkusta alas kaatanut.

"Haluut sä että mä jään? Aattelin et haluaisit nukkua rauhassa" totesin.

Kyllä mä sen luo jäisin jos se niin halusi. Niin monet darrat se oli mun kanssa kestänyt et oli mun vuoro edes yrittää paikata sitä hiukan. Ainahan se kaksin kivempaa oli. Vaikka ei se mitään nautintoa siltikään ollut.

"Tuu nukkuu mun kanssa" se murisi ja nosti peittoa päästääkseen mut sen alle.

Mua tahtoi naurattaa sen kärsivä olemus vaikka mä tiesin ettei olisi saanut. Joonas vain oli lievästi huvittava krapulassa. Silloin kun oikeasti kärsi siitä... kuulostinko mä jotenkin sadistiselta sanoessani noin..? En mä sille kuitenkaan mitään pahaa halunnut!

"Lupaatko ettet oksenna mun päälle?" kysyin sarkastisesti kömpiessäni sen viereen.

Mun oli ehkä turvallisempaa jäädä selkäpuolelle. Tuskin tuo siitä pahakseen pisti. Vedin sen varovasti lusikkaan ja huokaisin hiljaa. Menihän se päivä tässäkin...

"En" se tuhahti ja tarttui mun käsiin kietoakseen niitä tiukemmin ympärilleen.

Tällä asetelmalla mä ainakin minimoin riskit vahingon suhteen. Sitä paitsi tuo vaikutti siltä et olisi muutenkin vain sekunneista kiinni ettei olisi jo unessa. Se oli paras lääke tähän kohtaan. Vaikka mä sitten olisin täällä sen lusikkana koko loppupäivän. Oli mulla vielä huominen aikaa miettiä koulujuttuja... vapaapäiviä ajatellen siis. Ja tiistain mä olin saanut ottaa lukulomaa joten..

Okei se päivä tulisi olemaan täysin turha. Mä en saisi aikaiseksi mitään muuta kuin elämää suuremman paniikin ja kahta kauheamman stressin. Ei olisi pitänyt ottaa sitä päivää vapaaksi... vieläkö ehti perua?!

***

Oon näköjää unohtunu johonki ku en oo saanu taas aikaseks kirjottaa mitää :)