After All

Syliin

Ulkoilun ja tiskien tiskaus episodin jälkeen me oltiin menty Joelin huoneeseen ja makoiltiin sen sängyllä vieretysten. Kumpikaan ei ollut sanonut hetkeen mitään enkä mä oikein tiennyt olisiko sanoja edes tarvittu siinä hetkessä. Mä vilkaisin vierelleni tarkistaakseni ettei Joel ollut vielä unessa, sillä en mä sitä herättää olisi halunnut.

Menin varovasti sitä lähemmäs ja käännyin kyljelleni. Painoin pääni sen rintaa vasten ja kiedoin kättäni sen vyötärölle. Tuo hymyili lempeästi ja teki mulle paremmin tilaa lähelleen. Mun syke otti muutaman extra-kierroksen tämän idean johdosta mutta mä halusin sivuuttaa sen nyt. Mä halusin Joelin lähelle välittämättä siitä et jokin osa mussa huusi sen olevan todella väärin. Ehkä mä tällä tapaa vaiensin sen äänen ja uskaltaisin jo ensi kerralla mennä sen syliin ilman suunnatonta ahdistusta ja paniikkia. Tai sitten en mutta ainakin mä olin voittanut sen pelon.

"Tuu vaan syliin" Joel rohkaisi kietoen kättään varovasti mun ympärille.

Mä en vieläkään ymmärtänyt mitä oikein pelkäsin sen kanssa. Tuo oli pohjimmiltaan niin ihana ja huomaavainen. Vaikka välillä heittikin vähän epäsopivaa läppää.. mutta tällaisissa tilanteissa se osasi olla todella huomioiva. Ei sitä haitannut vaikka mä olin näin kokematon ihan kaikissa rakkaus jutuissa. Se halusi mun vain tuntevan oloni turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Mä rohkaisin itseäni ja uskaltauduin lopulta kömpimään Joelin syliin. Se vetäisi jalkopäähän rytättyä peittoa hieman meidän päälle ja suukotteli mun kasvoja hellästi. Nyt se oli ihan kuin eri ihminen jonka kanssa mä olin aamupäivällä ollut kaupassa. Juuri tuo siinä parasta olikin kun se oli tuollainen. Toinen puoli siitä oli hullutteleva ja kiusoittelava flirttaileva tyyppi ja sitten se toinen oli lempeä, rauhallinen ja rakastava. Sellainen joka sai mut tuntemaan oloni oikeasti siltä että musta välitettiin.

"Voit sä hipsutella mua?" kysyin hiljaa.

Olisi se varmasti tehnyt niin ihan pyytämättäkin mutta musta oli silti mukavaa että se odotti mun pyyntöä ennen kuin koski muhun. Vaikka kyse ei ollut tämän kummallisemmasta kosketuksesta. Se olis ollut jo asia täysin erikseen jos oltais puhuttu seksuaalisista jutuista...

"Mistä sä haluut? Selästä, hiuksista?" se kyseli.

Tuota mä en ollut ottanut edes huomioon. Joten hyvä että Joel otti sillä mä en erityisemmin pitänyt siitä jos joku koski mun hiuksiin. Mä en tiennyt itsekään mistä se johtui mutta niin se vain oli. Se sai mut tuntemaan oloni jotenkin alempiarvoiseksi... ehkä se juonsi juurensa siitä et mua kiusanneet tyypit oli usein repineet mua hiuksista.

"Kädestä" sanoin yhtään sen enempää ajattelematta.

Se kuulosti varmasti oudolta mutta mä pidin kättä vähän sellaisena neutraalina kohtana kehosta. Kylki kutitti niin paljon et siitä ei olis tullut mitään, hiusten rapsuttelusta mä en pitänyt ja selkä taas... musta tuntui että se olis saattanut olla hiukan ahdistavaa. Sen olis ollut helppo työ ottaa tiukemmin kiinni ja kääntää mut siitä alleen niin ettei mulla ollut pakoreittiä. Mä en todellakaan epäillyt Joelin tekevän niin... se en ollut minä vaan ne oli mun ajatukset.

Se silitteli hellästi mun käsivartta ja painoi päänsä mun omaa vasten. Se tuntui todella mukavalta. Kutitti hieman mutta ei liikaa. Mä en jaksanut välittää siitä et mun kädet oli täynnä arpia kaikesta sisimpään padotusta pahasta olosta. Joel oli nähnyt ne jo paljon aiemmin. Joel oli ollut se joka oli estänyt mua tekemästä silloin koulun vessassa sen viimeisen viillon. Ilman Joelia mä tuskin olisin enää täällä. Se kuulosti kliseiseltä mutta piti kutinsa aika hyvin. Mä olisin varmasti ollut sille kiitoksen velkaa siitä että se puuttui asiaan kun mä olin ollut todella pohjalla. Ja nyt se oli vielä kaiken lisäksi nostamassa mua sieltä pohjalta ylöspäin...

"Voinko mä kysyä jotain?" kysyin varovasti.

Joel mumisi myöntävän vastauksen ja keskittyi taas silittelemään mun käsivartta. Tämä tuntui kovin väärältä hetkeltä kysyä ylipäätään yhtään mitään mutta musta vain tuntui siltä et mun oli saatava tietää.

"Miten sä tajusit että ootkin kiinnostunut pojista?" esitin kysymykseni hiljaa.

Ihan kuin siinä olis ollut jotain väärää. Ihan kuin mun ei olisi kuulunut edes kysyä moista. Tuskin Joel siitä häiriintyi mutta mun ajatukset taas vaihteeksi olivat sitä mieltä että se oli täysin tahditonta.

"Joonaksen kautta varmaan" tuo vastasi rauhallisesti.

Tarkoittiko se tuolla että se oli ollut kiinnostunut Joonaksesta sillä tavalla? Eihän se nyt mikään ihme olisi ollut mutta.. sen kuvittelisi vaikeuttavan oitis ystävyyttä jos se oli jossain kohtaa harhautunut väärälle polulle.

"Oot sä ollut ihastunut siihen?" kysyin.

Joel naurahti selvästi huvittuneena ja veti mua tiukempaan halaukseen. Sen hengitys tuntui mukavan rauhalliselta ja sai mut miltei kateelliseksi siitä kuinka se osasi olla ihan kuin me oltais aina oltu näin.

"En. Sen kroppa vaan sai mut tajuamaan et mieskeho kiinnostaa enemmän" se kertoi.

No se selvitti asiaa edes hiukan. Olisihan tuo varmasti ollut kiusallista olla toisen lähellä niin kuin nuokin toisiaan olivat jos taustalla olis ollut jotain intiimiä suhdetta...

"Entä sä?" Joel esitti saman kysymyksen mulle.

Mä en ollut varautunut vastaamaan tuohon itse. Asioita oli helpompi kysellä toiselta kuin sanoa itse. Mistä lie mahtoikaan johtua...

"En mä oikein tiiä" vastasin ympäripyöreästi.

Mulle se oli ollut selvää aika pitkään joten ei siinä juuri mietittävää ollut. Sen hyväksyminen vaan oli ollut haastavampaa kuin olis osannut olettaakaan. Nyt Joelin kanssa ollessa se vain tuntui todella oikealta. Saa nähdä olinko mä samaa mieltä enää siinä kohtaa kun omille vanhemmille oli kerrottava. Puhumattakaan että mulla oli jo poikaystävä ennen kuin porukat edes tiesi mun olevan kiinnostunut saman sukupuolen edustajista.

"Tarviiko sitä ees tietää?" Joel tokaisi pohdiskelevana.

Eipä kai... pääasia oli että me oltiin nyt siinä ja kaikki oli hyvin toisen lähellä. Ei sitä muuta tähän hätään vaadittu. 

***

Sanoja 875

Hui kauhee ko toine osa jo vajaa vuorokaude sisää (: