After All

Oikea aika luovuttaa?

Iltapäivällä koulun päätyttyä mä olin lähtenyt talsimaan Joonaksen kanssa kauppaan kun Olli oli jäänyt vielä päivän viimeiselle tunnille. Sillä oli edessä sen niin paljon pelkäämän yhteiskuntaopin kokeen takaisinsaaminen.

Vaikka se sitä kovasti stressasikin, mä uskoin sen saavan ihan kelpo arvosanan aikaiseksi. Se oli sitten asia erikseen kelpasiko sille itselleen kelpo...

"Oot sä Nikon kanssa jutellut?" kysyin ohimennen.

En mä halunnut tarkoituksella ruveta mitään muistoja tässä verestämään mutta asia silminnähden vaivasi Joonasta edelleen. Mä olisin vain toivonut niin kovasti että se olis osannut sanoa Nikolle ne oikeat asiat jotka sen mieltä painoivat.

"Ei mulla oo mitään puhuttavaa sen kanssa" tuo vastasi hartioitaan kohauttaen.

Pikkulapsikin valehteli paremmin kuin Joonas. Tai sitten kyse oli siitä kenelle se yritti valehdella. Niin pitkään me oltiin jo toisemme tunnettu läpikotaisin et edes mestaritason valhe ei menisi enää läpi.

"Se juttu vaivaa sua edelleen" huomautin.

Olihan se sanomattakin selvää kun ne oli niin yhtäkkiä kiintyneet toisiinsa ja viettäneet aikaa yhdessä. Puhumattakaan siitä mitä niiden välillä tapahtui aina kun alkoholi puuttui peliin. Musta oli täysin ymmärrettävää että tunteet toista kohtaan muuttuivat kauemmas kaverillisista kun tuollaista pääsi tapahtumaan.

"Totta helvetissä se vaivaa! Mut en mä voi muutakaan" se vastasi välinpitämättömästi.

Olisihan se voinut.. toki mä ymmärsin ettei asiasta puhuminen ollut tässä kohtaa se ideaalein vaihtoehto. Jos Niko olisi ollut tälläkin hetkellä kahden vaiheilla.. jos se ei olisi tehnytkään vielä päätöstä siitä että kumman kanssa se olis seurustellut..

"Oot sä miettiny sitä vaihtoehtoa et ehkä se muija onkin väärä tyyppi ja sä oot se oikee?" yritin luoda vielä uskoa Joonakseen. Ei tuollaiset puheet olleet mun erikoisalaani mutta Olli oli saanut mut uskomaan kaikkeen tuollaiseen mitä mä ennen olin pitänyt täysin paskapuheena.

"Olen. Mut ei sillä oo mitään merkitystä. Se teki asian hyvin selväks" toinen sanoi.

Vaikka Joonas olikin tuota mieltä, mä en halunnut uskoa Nikon olevan niin mulkku. Syvällä sisimmässään se välitti Joonaksesta ihan aidosti mutta se oli vain niin haastavassa välissä tunteidensa kanssa ettei tiennyt enää itsekään mikä oli oikein. Teki se päätöksiä mihin tahansa suuntaan, se loukkasi aina toista. Ei se ollut helppoa kun omisti tunteet. Mulle tuollainen peli ei ollut aiemmin ollut mikään ongelma.. mutta mä olinkin ollut kusipää. Niko ei sitä ollut.

"Mutta jos.." ehdin vain sanoa ennen kuin Joonas oli jo keskeyttämässä mua.

"Joel ei. Ei ole mitään muttia enää. Se on parisuhteessa! Parisuhteessa, enkä mä haluu olla se joka rikkoo kaiken" tuo miltei huusi.

Mä ymmärsin sen pointin vallan hyvin mutta tuossa oli juuri se Joonas, joka laittoi aina muut itsensä edelle. Se ei osannut ajatella sitä kuinka pahalta siitä itsestään tuntui kunhan vaan muut saivat pitää onnensa... ja mä en vain osannut uskoa siihen että Niko olisi ollut vilpittömästi onnellinen nykyisessä suhteessaan.

"Miltä susta tuntuis jos joku yrittäis sun ja Ollin väliin oman onnensa varjolla?" tuossakin se puhui jälleen kerran asiaa. Mutta me oltiinkin asia erikseen. Ei meistä kumpikaan antanut kenellekään ulkopuoliselle mitään merkkejä lähestyä. Ja jos niin olisi ollut, me oltais varmasti tehty oitis hyvin selväksi se että oltiin parisuhteessa.

"Se on eri asia. Meistä kumpikaan ei pelleile muiden kanssa toisen selän takana" huomautin.

Joonas pudisteli vain päätään eikä selvästikään ollut halukas jatkamaan tätä keskustelua yhtään pidemmälle. En mä sitä pakottaakaan voinut vaikka sen selvästi olisi pitänyt päästä puhumaan tästä.. kaikki oli vain niin paljon helpompi kieltää. Kyllä mä sen tiesin...

"Sä tarkotat hyvää, mä tiiän mutta nyt on vaan osattava luovuttaa" se sanoi ja suuntasi kaupan ovista sisään.

Mä huokaisin syvään ja lähdin sen perään. Tämän enempää mä en voinut tehdä. Jos se oli päättänyt että asia jäi tähän, sitten se jäi. Vaikka mun sydän särkyi sen taistelua seuratessa, en mä voinut sen puolesta päätöksiä tehdä. Enkä mä voisi mennä Nikollekaan tästä puhumaan. Joonas tappaisi mut jos se saisi tietää...

Aikaa se vain tarvitsi päästäkseen yli tästä kaikesta. Kunhan se vain ymmärtäisi ettei tässä ollut kyse sen omasta riittämättömyydestä. Tämä perustui puhtaasti Nikon omiin virheisiin joista se sai nyt maksaa menettämällä Joonaksen...

***

Sanoja 630

Provinssin kolmen päivän koettelemuksesta selvitty hengissä ja täällä ollaan jälleen (::