After All

Hyvät neuvot

TIMESKIP

*JOEL*

Mua oli vituttanut koko viikko, kiitos koulun aiheuttaman stressin ja syksyn yo-kirjoitusten. Ja ilmakin oli ollut mitä paskin. Kaikki ulkopuoleltakin tulevat tekijät olivat siis olleet kaiken muun hyvän lisäksi todella kohdillaan. Huomatkaa toiselle puolelle suomea asti haiskahtava pitkään kypsytetty ja hyvin haudutettu sarkasmi.

Mä olin ihan tosissani yrittänyt panostaa opiskeluun ja koittanut kovasti kerrata biologian kursseja läpi ihan alusta alkaen. Mulle tuokin oli jo lähes itsensä ylittäminen. Ihan totta... mä en edes tajunnut miksi olin mennyt valitsemaan kaikista aineista juuri bilsan. Se oli oikeasti aika helvetin vaikeaa. Samaan verrattavissa kun mä olisin mennyt valitsemaan yhden kurssin pohjalta fysiikan. Lopputulos tuli olemaan täysin sama. Mulla ei ollut toivoakaan päästä pois lukiosta tulevana keväänä... ei tällä menolla.

Eilinen oli ollut heittämällä koko viikon pahin päivä. Torstai on toivoa täynnä. Niinhän ne sanoi. Mutta niin ne oli myös kommentteineen aivan helvetin väärässä. Tai sitten sekä torstai että toivo oli molemmat halunneet kääntää mulle selkänsä.

Jostain syystä kaikki paska kasaantui samalle päivälle eikä lukemisesta tahtonut tulla yhtään mitään. Mä yritin kaivaa muistiinpanoja esiin mut eipä niistä paljoa hyötyä ollut. Suurin osa oli jäänyt kirjoittamatta kokonaan ja ne vähät mitä mä olin saanut kirjoitettua, näytti siltä ettei hyvältä näyttänyt. En mä saanut edes omasta käsialastani selvää...

Mä olin paniikissa soittanut Joonakselle ja pyytänyt sitä apuun mutta se ei ollut pystynyt irtautumaan omista opiskeluistaan. Sillä oli ollut kirjoitettavana tälle päivää jokin essee äidinkielessä ja kemian välikokeen kanssa sillä oli kamppailtavana toinen toisensa perään vaikeammilta näyttävät kaavat. Ja minä valitin maalaisjärjellä selitettävistä biologian ilmiöistä...

Se oli neuvonut syömään kunnolla ja menemään sen jälkeen lenkille raittiiseen ilmaan. Se olikin mieltä ylentävää kun syysmyrsky oli sitä luokkaa että katto lähti pään päältä. Ja sade hakkasi ikkunoita ihan kuin varmistaakseen vielä että se loppukin jäljelle jäänyt keskittymiskyky otti jalat alleen.

No, niillä vinkeillä oli menty ja sen jälkeen yritettiin uudelleen. Se toimi tunnin verran kunnes adhd alkoi olla sitä mieltä et nyt tämä laiskottelu ja paikallaanolo saisi luvan riittää. Se kun ei tajunnut sitä että opiskelu oli oikeasti kaikkea muuta kuin laiskottelua...

Mä olin luovuttanut ja vetänyt kuulokkeet korvilleni. Slipknot ja Linkin Park helpotti liian suureksi kasaantunutta ahdistusta edes hieman. Ne sai mut unohtamaan että seuraavan viikon keskiviikkona pitäisi kuluttaa koko päivä koulun salissa esittäen maailman fiksuinta biologia. Aivan... siihen asti mulla oli armonaikaa. Lopun edestä mentiinkin sitten ihan puhtaasti tuurilla. Ja mun tapauksessani se oli yhtä tyhjän kanssa.

Tänä aamuna tuo ahdistus oli laantunut edes hieman ja antanut mulle aamupäivän aikaa edes esittää kiinnostunutta opinnoista. Joonas oli tietenkin tullut oitis mut käytävällä nähtyään kyselemään vointia ja että oliko se vinkeistä ollut apua. Mä olin sivuuttanut ne toteamalla et kaikki oli nyt ihan ok ja kysynyt sitten tuon itsensä jaksamisesta.

Esseen palautus oli kuulemma edessä vasta iltapäivällä ja kemian välikoekin oli sitten lopulta mennyt ihan hyvin. Mä en vieläkään voinut käsittää kuinka joku saattoi ymmärtää sellaisesta jotain. Mulle jo ensimmäinen kurssi oli ollut niin hepreaa kun vain olla ja saattoi että ihme sinänsä et mä olin päässyt kurssikokeesta edes läpi. Luojan kiitos siitä ei ollut kuin yksi pakollinen kurssi...

Mulla päättyi näin perjantain kunniaksi koulu jo puoliltapäivin mutta mä olin luvannut jäädä Joonaksen seuraksi syömään. Niko oli lähtenyt muiden kavereidensa kanssa pitsalle ja Ollilla oli kuulemma kiire liikuntatunnille. Joutuipa sitten tyytymään minun ankeaan seuraani.

"Mennäänkö me Nikolle kävellen?" Joonas kysyi.

Mä olin ehtinyt jo lähes unohtaa että meidän oli määrä mennä tänään sen järjestämiin kotibileisiin. Ensimmäistä kertaa ikinä mun olisi tehnyt mieli skipata sillä mä en yksinkertaisesti olisi jaksanut. Opiskelu todella oli rankkaa... mutta en mä kehdannut enää perua kun mä olin Nikolle jo luvannut.

"Mutsi menee yövuoroon.. voisin kysyä jos se viittis heittää meidät samalla" vastasin. 

Mua kun ei olisi napannut vähääkään talsia tuolla myrskyssä. Koko hiton viikon oli saanut ulkona liikkuessaan pelätä henkensä edestä et missä kohtaa jokin helvetin puu kaatui päälle.

"Se menee ysiks joten lähdetään ehkä kahdeksan jäljistä" tokaisin hartioitani kohauttaen. 

Ihan kuin se olis ollut jo sovittu juttu vaikka mä en ollut vielä edes kysynyt äidin mielipidettä asiaan. Tuskin se lähti moisesta kieltäytymään. Mutsi oli aika chilli tapaus. Sille oli tärkeää että mulla oli ystäviä ja mä vietin niiden kanssa aikaa. Lapsena kun mulla ei niitä oikein ollut.

"Mahtuiskohan Olli mukaan?" Joonas kysyi varovasti.

En mä ollut edes tavannut koko tyyppiä mutta tuskin se kovinkaan vaarallinen tapaus saattoi olla. Ei ainakaan Joonaksen puheiden perusteella. Eiköhän sekin järjestynyt...

"Eiköhän" vastasin myöntävästi.

Mä todella toivoin että Niko järjesti meille yöpaikat sinne koska tämän viikon jälkeen vaadittiin todellista nollausta. Ja mun tapauksessani kaikki varmasti tiesivät mihin se tulisi johtamaan... 

***

Hurjaks oon ruvennu näitte osie kans ko useempiki tulee jo päiväs :)