After All

Rakastunut

"Tuu peiton alle" Joel komensi lempeästi.

Jostain syystä mä olin jäänyt siitä hieman kauemmas kun se oli hakenut vilttiä meidän päälle. Mua pelotti mennä sitä niin lähelle... vaikka me istuttiin samalla sohvalla ja mun teki todella kovasti mieli käpertyä sen kainaloon mutta jokin ääni mun päässä vain huusi sen olevan väärin.

Siirryin hitaasti mutta varmasti ihan sen kylkeen kiinni ja tunsin jo samantien sydämeni sykkeen nostavan kierroksia ihan urakalla. Tulisinkohan mä pääsemään yli tällaisesta koskaan...

Joel kietoi kätensä mun ympärille ja veti mut syliinsä. Vaikka mun oli hyvä olla siinä sen kanssa, silti mua kalvoi sisältä jokin selittämätön ahdistus. Mä en tajunnut itsekään miksi se oli yhtäkkiä niin voimakasta. Vaikka juuri tätä mä olin halunnut. Odottanut tietämättäni jo niin pitkän aikaa.

"Onks kaikki hyvin?" tuo kysyi kuin mun ajatukset lukien.

Ainakaan mä en voisi sanoa etten ollut saanut tilaisuutta kertoa. Nyt mun oli vain osattava avata suuni ja sanoa ne oikeat sanat. Rukoilla vain että Joel ymmärtäisi eikä ajattelisi mun haluavan vain pitkittää asioita.

"Mä tykkään susta ihan todella paljon" alustin kertomustani jonka meistä kumpikin tiesi sisältävän sen kuuluisan mutta... Joelin katse muuttui vaikeatulkintaiseksi enkä mä oikein tiennyt kuinka jatkaa tätä keskustelua...

"Kuten tiiät, sä oot ensimmäinen jonka kanssa mä oon ja... ei mulla oo mitään kokemusta sellasesta.." sanoin painottaen merkitsevästi viimeistä sanaa. Tuo sai Joelin hymyilemään lempeästi ja pudistelemaan hennosti päätään. Se otti mua kädestä kiinni ja katsoi hymyillen suoraan mua silmiin.

"En mäkään oo vielä valmis siihen" se sanoi.

Ihan tuota mä en olisi osannut odottaa. Kyllä se varmasti oli ollut ennen mua monien muiden kanssa... miksi mä muka olisin joku poikkeus tässä asiassa?

"Sulla on niin paljon kokemusta.." tokaisin hieman yllättyneenä.

Joel nyökkäili hymyillen mutta ei vaikuttanut siitä huolimatta pyörtävän päätöstään. Mikä oli pelkästään hyvä asia ainakin mun kannalta. Sen sanat sai mut vain väkisinkin syyttämään itseäni siitä kuinka itsekäs mä olin ollut. Kaiken aikaa mä olin miettinyt vain sitä miltä tämä kaikki musta itsestäni tuntui. Edes tajuamatta että tämä oli uutta myös Joelille.

"Mut mä en ookkaan ennen ollut sellasen kanssa kehen mä olisin rakastunut" sen sanat sai jo valmiiksi epätahtiin lyövän sydämen sekoamaan lopullisesti. Sanoiko se juuri olevansa rakastunut minuun? Ei kai sellainen ollut mahdollista...

"Rakastunut...?" toistin hiljaa.

Joel nyökkäili hymyillen ja hipaisi sormellaan mun silmäkulmaan jämähtäneitä hiuksia. Mitä hittoa mä oikein pelkäsin sen kanssa?!

"En mä haluu olla sun kanssa siks että saisin sut vaan sänkyyn" tuo kertoi.

Musta tuntui todella pahalta edes epäillä sitä tuollaisesta. Lukemattomia Joonaksen kertomuksia kuunneltuani mä vaan en osannut muuta kuin pelätä pahinta. Siksi kai mä en uskaltanut itsekään tehdä koko asian eteen mitään. Mä pelkäsin olevani sille vain helppo juttu muiden joukossa jos päästäisin sen liian lähelle.

"Mä välitän susta ihan aidosti" se jatkoi vakavoituen.

Enää mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa sitä. Enkä mä sitä epäillä olis tahtonutkaan. Se tuntui todella väärältä vain pelkkien kuulopuheiden perusteella. Kyllä ihmiset pystyi muuttumaan jos ne vain halusi. Ja mä todella uskoin että Joel halusi muuttua.

"Niin mäkin välitän susta" sanoin hiljaa.

Se sai Joelin hymyilemään lempeästi. Kuinka tuollaisen hymyn omaavaa ihmistä saattoi edes epäillä mistään?! Se näytti niin viattomalta ja kovin kauniilta siinä mun vieressä. Ihan koti-Joelina ilman meikkiä tai päälle liimattua välinpitämätöntä olemusta.

"Eihän meillä sit oo mitään hätää" se tokaisi ja painoi pikkuisen pusun mun otsalle.

Eipä niin. Meillä oli asiat juuri oikein. Kyllä meillä olisi aikaa sittenkin kun oltiin jo totuttu toisiimme ja siihen ajatukseen että oltiin todella yhdessä. 

***

Sanoja 553

Vähä o taas menny aikaa näittenki lukuje kans ::D Toivottavasti tääl silti o viel ees joku joka näit lukee :D