-------------------------------
Tää on sitten tosi lyhyt verrattuna muihin lukuihin (mutta pitkä luku varmaan jollain toisella mittapuulla)! Tää on ton edellisen luvun pätkäisty osa/loppuosa 😄
------------------------------
Pian koulu oli ohi, vihdoinkin. Lähdimme viidestään tyttöjen kanssa kohti Tiian kotia. Sain tietää matkalla, että meidän seuraan liittyis myös poikia niillä. Hitto, mä en oikein osannut olla poikien kanssa.. Olin vaivaantunut ja ujo, enkä valmis oikein mihinkään, vaikka olisin humalassa. Mua alkoi pelottaa. Minkälainen ilta tästä tulisikaan?
Ja jo matkalla mukaamme liittyi kaksi poikaa, Simo ja Tatu. Simo, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen hujoppi, oli Ellin poikaystävä, ja ne suuteli intohimoisesti kun kohdattiin ne. Mun mielestä se oli turhaa esittämistä meille muille, keillä ei ollut ketään.
"Keitä meidän kaa sitten loppupeleissä on pitämässä hauskaa?" Tatu tiedusteli Tiialta, ja mä katsoin sitä. Se oli yksi tämän kaupungin suosituimmista pojista meidän ikäisten keskuudessa. 19-vuotias, lihaksikas ja pelasi jääkiekkoa. Sen lyhyet mustat hiukset olivat nyt pipon alla, mutta ruskeat silmät olivat vangitsevat.
"Odotahan kun muistelen.. Ööö, no siis me, te, ja sitten Jenni, Mikko, Antti, Emma, Pete ja Teemu. Ainakin", Tiia vastasi säteillen ja hymyillen valloittavasti: se oli ihastunut Tatuun, kuten minäkin. Tatu veti tyttöjä puoleensa kuin magneetti.
"Kumpi siis, Petri vai Petteri? Niitä molempia kutsutaan Peteksi", Tatu tarkensi, kun me lähdettiin kulkemaan eteenpäin.
"Petteri", Tiia tokaisi ja räpytteli pitkiä ripsiään, tuoden esille kauniita ja iloisia sinisiä silmiään. Se haroi samalla pinkkiä tukkaansa ja hymyili taas. Voi herranjestas, olinko minä tuollainen? Jotenkin Tiia vaikutti kamalan tyrkyltä koko ajan. Mä en kyllä tyrkyttäisi itseäni.. Mutta olihan Tiia kauniimpi kuin mä, paaaaaljon kauniimpi, niin hyvähän sen olikin esitellä itseään, toisin kuin mun.. Tiia oli aina nätisti meikattu, hiukset olivat kivat ja usein värjätty juuri muodin mukaiseksi, paitsi jos se tahtoi säväyttää. Mun hiukset olivat tavalliset vaaleanruskeat enkä mä juuri koskaan meikannut.
"Eikö Jimi tuu?" Tatu kysyi. Sen äänessä oli jokin sävy, jota en tunnistanut. Positiivista se ei ainakaan ollut. Mutta kuka oli Jimi?
"Siis Mannisen Jimi? Se sun joukkuees laitahyökkääjä?" Salla huudahti takaamme, ja kiilasi Tatun viereen, siis mun ja sen väliin. Salla oli kiinnostunut kai Jimistä, josta minä en tiennyt oikein mitään, mutta aloin pikkuhiljaa muistaa sen jätkän. Kävinhän mä katsomassa meidän kaupungin poikien jääkiekkopelejä ja muistin Tatun joukkueen laitahyökkääjän.
"Joo", Tatu tokaisi lyhyesti ja katsoi taas Tiiaa kysyvästi.
"Tais se hei olla tulossa. En mä muista mutta saattoi olla joo että sekin tulee", Tiia tuumi ja virnuili Tatulle. Hymykuoppa ilmestyi Tiian poskeen. "Oon kato niin suosittu etten muista ketä on tulossa hengaamaan meidän kaa."
Tatu hymähti pienesti. Minä puolestani tuhahdin niin, ettei kukaan kuullut. Ei Tiia mikään suosittu ollut. Ihmiset tykkäs tulla perjantaina hengaamaan Tiian kanssa, koska sen isoveli oli suosittu. Make oli cool jätkä kaikkien mielestä ja minunkin mielestäni oikein kiva. Paljon mukavampi kuin Tiia, itseasiassa..
Pian me oltiin Tiialla ja Make otti rahat ihmisiltä, lähtien ostamaan juomia. Vanhemmat tyypit, jotka kanssamme hengaisivat, kuten esimerkiksi Tatu, olivat ostaneet juomansa itse. Me muut odottelimme Tiian luona Makea. Niiden porukoiden talo oli suuri. Kaksikerroksinen omakotitalo täynnä luksusta. Oli laajakuvatelevisiota, suuria stereoita ja kaikkea muuta. Niiden vanhemmat olivat taas reissussa, eikä siis ollenkaan haitannut vaikka me aloitettiin jo siellä.
YOU ARE READING
Revityt siivet eivät kanna
RomanceHAAVOITETUT-KIRJASARJAN 1. OSA Kirjan päähenkilö on Nurmeksessa (pienessä Pohjois-Karjalan kaupungissa) asuva 17-vuotias hieman ylipainoinen lukiolaistyttö Noora, joka on elänyt koko yksinäisen elämänsä väkivallan keskellä; koulukiusattuna ja syrjit...
