Revityt siivet eivät kanna

18. Turvassa

---------------------------------------
Muistutus: tarinan laadun mahdollinen huonontuminen johtuu edelleen siitä, että pyrin vähentämään tän korjausta & muokkausta 😂 en oo kipee tai mitään, ihan olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa 😂

PS. Vaikka taisin kyllä taas erehtyä korjailemaan ja muokkailemaan tätä melkoisesti, damn! 😂 niin ja juu joo, tästä tuli melko pitkä luku, pahoittelut!
---------------------------------------

Kun Aatu sai rahaa, se lainasi mulle 30 euroa. Tarjosi se enemmänkin, mutten suostunut ottamaan enempää vastaan. Kun sain ne housuihin tarkoitetut rahat kouraani, mä pyysin Even mukaani ja lähdimme sitten kiertelemään kirpputoreja. Mun oli ihan PAKKO saada ostettua housuja - monikossa - itselleni, sillä juuri pari päivää ennen kirpputorireissuamme olin onnistunut saamaan viimeisetkin hyvät housuni repeämään haaroista. Ne olivat vanhat housut, joten ei se mikään ihme ollut.

Menimme Even kanssa ensimmäisenä kirppikselle, joka sijaitsi keskustassa, 300 metrin päässä koululta, ja rupesimme kiertelemään pöytiä. Mulla oli kori käsivarressani, koska uskoin löytäväni paljon vaatetta, täältä löytyi niitä AINA. Ikäväkseni bongasin ekana mustat nahkasaappaat, joiden rypytetty varsi ylettyi hieman nilkan yläpuolelle. Ihastuin niihin niin, että päätin ostaa ne. Mun oli IHAN PAKKO saada ne! Eivät ne maksaneetkaan kuin 5€ ja ne olivat todella hyvässä kunnossa ollakseen niin halvat. Kai mä nyt voisin muutakin ostaa kuin housuja, jos rahat riittäisi?

"Noora hei, eikös me tultu housuja etsimään?" Eve naurahti mulle seuraavan hyllyn luota ja mä virnistin sille. "No jaa, eihän naisella voi olla koskaan liikaa kenkiä!"

Mä kikatin Even viimeiselle kommentille ja haravoin samalla edessäni olevaa pöytää, jolla oli kaikenlaista roinaa kaula- ja korvakoruista lasten leluihin.

"Hei Noora, olisko nää hyvät?" Eve kysäisi ja esitteli mulle mustia rentoja reisitaskuhousuja, jotka olivat tarpeeksi siistit kouluunkin. Sellaisia mä mieluiten pidinkin! Kaappasin housut heti Eveltä itselleni niitä ihaillen, Even puolestaan alkaessa kaivella pöytää tarkemmin. "Täällä olis muitakin niiden tapaisia!"

Vilkaisin muita pöydällä olevia vaatteita ja katsoin sitten Even aiemmin antamia housuja tarkemmin, kurkaten koon niiden sisältä. 44. Juuri mun kokoni, joten housut olisivat juuri mulle sopivat, ainakin koon puolesta. Olin hieman pyöreä tai oikeastaan kurvikas, niin Eve ja Aatu sanoivat. Olin nykyään ylpeä kurveistani, en hävennyt niitä enää. Ennen häpesin ja inhosin ylimääräistä lihaani, mutta enää se ei häirinnyt. Massani pitäisi minut ainakin pystyssä vaikka myrskyissä! Ja elämässänihän myrskyjä riitti.

"Pitää sovittaa", mä totesin Evelle hymyillen, sen esitellessä mulle jo muitakin samantapaisia housuja. Nappasin toiset samantapaiset, löysät ruskeat housut ja vielä yhdet harmaatkin sellaiset niistä Even esittelemistä housuista ja hihkuin onnesta. Ne maksaisivatkin yhteensä vain 9€, jos ostaisin ne. Eivät siis paljon! Kirpputorit olivat kyllä aarreaittoja. Rakastin kirppisten kiertelyä ja siellä tehtävää "aarrejahtia".

Kävimme Even kaa koko kirpparin läpi ja löysin sieltä vielä pinkin paidan, jossa oli hopeisia kuvioita, pitkän mustan topin ja pitkän valkoisen hupparin, jossa oli pinkkejä ja mustia kuvioita. Housuja en löytänyt enempää. Sovittaessani totesin kaikki löytämämme housut sopiviksi, samoin saappaat ja paidat. Päätin ostaa kaikki. Niihin menikin sitten yhteensä 20€. Ei paha hinta kuitenkaan. Mulle jäikin vielä 10€, joten päätimme lähteä seuraavalle kirpparille maksettuamme ostoksemme. Evekin oli löytänyt paitoja sekä ihanat korvikset. Tungimme ostamamme vaatteet reppuihimme, kun lähdimme polkemaan kohti seuraavaa kirpputoria. Se oli itseasiassa aika lähellä kotiani, mutta oli niin uusi, etten ollut ehtinyt käydä siellä vielä. Sen tulimmekin toteamaan oikeaksi aarreaitaksi, kun lähdimme kulkemaan hyllyvälejä.