Revityt siivet eivät kanna

16. Maailmanloppua ei tulekaan

-----------------------------------
Sisältövaroitus: jonkun verran kiusaamista ja väkivaltaa sekä runsaammanpuoleisesti kirosanoja
-----------------------------------

Liian pian kesä loppui syksyyn ja elokuun tuulet veivät tilaa lämmöltä. Mieleni oli silti kirkas ja aurinkoinen, vaikka koulukin läheni. Aatu rohkaisi ja kannusti ja rakasti mua, ja sekin valoi minuun aina vain lisää voimaa. Vaikka mitä tapahtuisi, niin Aatu ainakin pysyisi mun rinnalla ja jaksaisi mua.. Aatu rakasti mua ihan OIKEASTI ja se tuntui ihan älyttömän hyvältä. Hitto että mä olin onnellinen Aatun kanssa..

Joskin joka päivä sitä mun onnea alkoi varjostaa yhä enemmän ja enemmän pelko. Joka päivä pelkäsin enemmän koulun alkamista, jännittäen sitä koko ajan kasvavissa määrin. Mua alkoi pikkuhiljaa ahdistaa ihan todenteolla se, että joutuisin mittailemaan koulunkäytäviä taas yksin, luultavasti kuuntelemaan kiusaajieni ivaa sekä kestämään kaikki halveksuvat katseet. Silti olin siihen valmiimpi kuin koskaan! Sillä vaikka mua ahdisti, niin nyt mulla oli Aatu, mun vankkumaton tukipilari. Vaikka Aatu ei voisikaan tulla mukaani kouluun, se oli silti AINA tukenani, vähintään henkisesti.

Lopulta se synkkä ja pelottava aamu sitten koitti, ja mun oli aika mennä taas kouluun. Aatu vei minut silloin koululle, kaartaen koulun tienhaaraan jättääkseen minut lukiolla kyydistään. Nousin autosta raskaasti huokaisten ja suorastaan paskajäykkänä, katsoen koulurakennusta hiljaisena. Se oli hieman muuttunut. Se oli ollut puolisen vuotta remontin alla ja näytti paremmalta. Liian hyvältä. Sen kaunis julkisivu ei kertonut surullisten ihmisten tarinoita, vaan että kaikki oli hyvin.

"Hyvin se menee", Aatu rohkaisi autosta ja mä hymyilin sille, kun kumarruin suukottamaan sitä, jonka jälkeen vaihdoin Aatun kanssa vielä katseen, hymyilin sille uudestaan ja lähdin sitten selkä suorana kohti koulun pihaa.

Pihan läpi kulkiessa kylmät väreet saivat minut värisemään, mutta avasin siitä huolimatta koulun ulko-oven rohkeasti, kääntyen suoraan naulakoille viedäkseni takkini sinne. Pysähdyin heti jäykästi paikoilleni, jääden tuijottamaan näkyä edessäni: näin Valtterin jengeineen seisovan jonkun tytön luona naulakoilla, ja kuulin sanat: "lesbo"  ja "tussunnuolija".  Sisälläni kuohahti ja kiehui ihan välittömästi. Siis voi helvetin kuustoista oikeesti, HETI ovesta astuttuani jouduin todistamaan, kuinka Valtteri porukoineen kiusasi jotain tyttöä. He eivät siis olleet vieläkään aikuistuneet. Saatanan kakarat!!!  Samassa mä jo ryntäsin poikia kohti ja iskin Valtteria, niiden johtajaa, nyrkillä kasvoihin, vaikkei se ollutkaan niitä kuulemiani sanoja lausunut. Se oli kuitenkin ihan varmasti aloittanut sen tytön kiusaamisen ja muut olivat vain jatkaneet siitä..

Valtterin nenästä alkoi vuotaa verta lyöntini voimasta, ja se katsoi mua murhaavasti. Näin sen silmistä, että se oli vihainen. Vihainen siitä, että olin tehnyt sen naurunalaiseksi sen jengin nähden. Muut pojat puolestaan tuijottivat mua hämillään, ehkä yllättyneenä ja jopa järkyttyneenäkin. Ainakin Tomi katsoi. Se ei ollut selvästikään uskoa, että Valtteria lyönyt ihminen olin ollut minä. Ehkä se oli odottanut jotain tosi riuskaa ja vahvaa, rohkeaa poikaa kiusatun tytön sijasta.

"Painukaa vittuun, Valtteri. Jättäkää tuo tyttö rauhaan", mä sanoin jäätävän kylmästi eikä ilmeeni värähtänytkään, ei paljastanut mun hieman pelkäävän, että saisin itse turpiini. Enemmän mä kuitenkin tahdoin auttaa sitä tyttöä kuin mitä pelkäsin. Puolustin sitä kiusattua tyttöä kuin leijonaemo pentujaan, enkä perääntynyt. Valtteri katsoi mua uhkaavasti, mutta tuhahti sitten vain halveksuen.

"Taidat olla tosiaan lesbo vittu itekin, saatana", Valtteri murahti mulle äkäisesti ja johti sitten porukkansa pois sen kummempia tekemättä tai tölvimättä, mikä vähän yllätti minut. Mä katselin poikien selkiä hetken niiden lähdettyä, pelon haihtuessa pikkuhiljaa kehostani, ja käännyin lopulta sitä tyttöä päin hieman täristen. Sillä oli tummanruskeat, hieman yli hartioiden ylettyvät hiukset ja vino otsatukka. Sen siniset silmät olivat kiitolliset, ja pitkät ja tuuheat silmäripset kehystivät niitä hirmu kauniisti.