Olin pelännyt, että tuntisin itseni hirvittävän yksinäiseksi Even lähdettyä, mutta niin ei käynytkään. Pojat, eli Kolme musketööriä - Jasper, Niklas ja Aleksi - ja Valtteri, pitivät mulle seuraa eivätkä hylänneet mua hetkeksikään yksin, toki oppitunteja lukuunottamatta, kun eivät olleet samalla luokalla kanssani. Erityisen paljon aikaa mä aloin viettää kuitenkin Valtterin kanssa, huomaten eksyväni sen seuraan koko ajan useammin niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin, Valtterin lähtiessä kanssani lenkillekin AINA kun pyysin. Se ei oikeesti IKINÄ sanonut mulle ei, ei torjunut mua. En mä tosin ihan hirveän usein pyytänyt sitä lenkille kanssani, kun se asui keskustassa ja minä Porokylässä.. Mutta koulussa vietin aikani joko sen tai Musketöörien kaa. Harvemmin koko porukalla. Jos olin Musketöörien kanssa, Valtteri ei hakeutunut seuraani, ja jos olin Valtterin kanssa, Musketöörit eivät useimmiten tulleet luoksemme. Jostain kumman syystä..
Kuukausi vaihtui hiljalleen lokakuusta marraskuuksi, jonka myötä koittaisi vihdoinkin 18-vuotissyntymäpäiväni! Minusta tulis täysi-ikäinen! Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, vaikken edes tiennyt, miksi. Kai se oli jonkinlainen virstanpylväs, jonka saavuttaminen oli hienoa, koska sitten olis aikuinen.
Lopulta koitti marraskuun 15.päivä, eli syntymäpäiväni. Ensilumi, joskin melko ohut kerros, satoi sinä päivänä, ja koko kaupunki tuntui rauhoittuvan lumen myötä. Oli ihanan tyyni olo, kun katselin hiljalleen satavaa lunta ja käännyin sitten katsomaan herkuista notkuvaa keittiönpöytää. Pöydällä oli jos jonkinlaista leivosta, Aatun leipoma kakku, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä kaikenlaista pientä purtavaa kuten sipsejä, karkkeja ja popcornia. Pöydänpäässä törötti vielä 3 pulloa limppariakin ja jääkaappi oli puolillaan alkoholipitoisempia juomia, jos jollain teki mieli. Itse en varmaan joisi, herkuttelisin vain kaikilla herkuilla, nam. Vastapaistetut pullat ja suklaapalat tuoksuivat huumaavilta, mutta eniten himoiten katsoin karjalanpiirakoita, jotka olivat juuri tulleet uunista. Ne olivat kaikkein suurinta herkkuani.
Vilkaisin keittiömme seinällä riippuvaa kelloa. Se oli jo neljä. Juhlat oli sovittu alkavan neljän aikaan, eli vieraiden pitäis alkaa kohta valua meille. Olimme kutsuneet Jasperin, Aleksin, Niklaksen, Valtterin sekä Even, joka ei ollut kuitenkaan päässyt rahan vähyyden takia, mikä tietenkin harmitti mua suuresti.
"Milloinhan kaikki vieraat tulee-ee-eee?" mä ölisin Aatulle vieraitani innolla odottaen, hiplaten samalla valkoisen mekkoni helmaa. Synttärini olivat naamiaisaiheiset. Minä itse olin pukeutunut talvikeijuksi. Ylläni oli valkoinen polviin asti ylettyvä mekko, jonka yläosa oli tyköistuva ja vaaleansinisin strassein ja pienin helmin kirjailtu, ja helma oli kuin valkoisten suurten huurteisten lehtien muodostama. Lehtien alla oli tylliä, joka toi helmaan muhkeutta. Selässäni mulla oli vielä valkoiset läpikuultavat, hopeisin kimaltein somistetut siivet, ja päässäni - polkkapituisiksi kasvaneiden laineille laitettujen hiusteni seassa - oli hopeinen hiuspanta, jossa oli tekotimantteja ja huurteisen näköisiä kukkia. Olin hyvin tyytyväinen lookkiini!
Käänsin katseeni Aatuun, joka nojaili keittiön ovenkarmiin näyttäen syötävän hyvältä. Oikeesti ihan sairaan komealta. Se oli pukeutunut harmaaseen liituraitapukuun ja mustaan kauluspaitaan. Kaulassaan sillä oli valkoinen kravatti, päässään musta herrainhattu ja vyöllään leikkiase. Aatu esitti gangsteria. Se katsoi mua toinen kulma koholla, silleen pilke silmäkulmassa, kun huomasi mun tuijottavan, ja meinasin jo hyökätä suutelemaan sitä intohimoisesti, mutta aikeeni keskeytyi, kun ovikello soi.
"Eka vieras", Aatu tokaisi ja kävi samantien napsauttamassa kahvinkeittimen päälle. Mä puolestani suukotin Aatua nopsaan ja lähes juoksin avaamaan ovea. Oven takana hymyilivät Aleksi, Niklas ja Jasper. En voinut olla nauramatta niiden naamiaisasuille.
Aleksi oli pukeutunut Elvikseksi. Sillä oli yllään valkoinen leveähihainen kauluspaita, jonka napeista vain puolet oli napitettu, eli Aleksin rintakehä näkyi antavasta kaula-aukosta. Jalassaan Aleksilla oli valkoiset leveälahkeiset housut ja selässään vielä akustinen kitara. Olikohan se peräti Aleksin oma, vai kenties Jasperilta lainassa? No, oli miten oli, Aleksi näytti hienolta ja hauskalta. Ja ihan Elvikseltä. Se oli laittanut tukkansakin geelillä elvismäiseksi.
KAMU SEDANG MEMBACA
Revityt siivet eivät kanna
RomansaHAAVOITETUT-KIRJASARJAN 1. OSA Kirjan päähenkilö on Nurmeksessa (pienessä Pohjois-Karjalan kaupungissa) asuva 17-vuotias hieman ylipainoinen lukiolaistyttö Noora, joka on elänyt koko yksinäisen elämänsä väkivallan keskellä; koulukiusattuna ja syrjit...
