Revityt siivet eivät kanna

7. Valopilkku synkkyyden keskellä

Seuraavana iltana Jimi lähti kavereidensa kanssa jälleen kylille siitä huolimatta, että oli koulupäivä ja niin olis huomennakin, ja mä jäin taas yksin. Mulla oli kamalan orpo olo, kun katselin taas kerran tyhjää ja hiljaista kämppää, jossa olin vain minä. Yksin. Jälleen kerran ypöyksin.. Yksin näiden seinien kanssa, hiljaisuuden suorastaan repiessä korvia. En pitänyt hiljaisuudesta. Tulin nykyisin aina vainoharhaiseksi, kun jäin yksin. Suorastaan kuulin seinien kuiskailevan. Tiesin, että kuvittelin sen, mutta silti mua pelotti. Kurkkua kuristi ja hengitys muuttui nopeaksi. Entä jos isä tulis nyt, kun olin yksin?

Yritin rauhoitella itseäni, lysähtäen istumaan sohvalle kädet kasvoillani ja syvään hengitellen. Hetken päästä kohotin katseeni ja vain tuijottelin seiniä. Seiniä, joiden sisällä olin jälleen kerran niin yksin. Olin aina ollut yksin, minne ikinä meninkin, ja musta tuntui pahalta, että olin sitä nytkin, oman kotini seinien sisällä. Jos nyt pystyin tätä kodikseni edes kutsumaan.. Mutta silti. Musta tuntui pahalta olla niin yksinäinen kuin olin. Niin yksin, kuin TAAS olin.. Tuntui pahalta, kun kukaan ei huolehtinut minusta, olin kaikille vain ilmaa. Jimillekin, joka olevinaan välitti minusta.. Sekään ei huolehtinut minusta paskan vertaa, vaikka tiesi kuinka vaikeaa mulla oli. Sekin jätti minut vain yksin tähän hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen, ja meni ryyppäämään poikien kanssa. Mulla oli vain itseni tässä hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, jotka repivät ja raastoivat mua. Rikkoivat minut, ahtauden painaessa keuhkojani kasaan.

Musta tuntui etten saanut henkeä, joten nousin ylös sohvalta. Vain lysähtääkseni siihen uudestaan. Oloni oli niin voimaton ja yksinäinen, etten kestänyt sitä. Olisin tahtonut jonnekin, jonnekin ihmisten ilmoille.. Purin huultani, nappasin lehden vierestäni ihan vain selatakseni sitä, mutta sitten katseeni takertui erääseen ilmoitukseen kuin oljenkorteen: Tänään olis jääkiekko-ottelu hallilla! Aatun, ja siis myös Jimin, joukkue pelaisi. Tai no, Jimi oli päättänyt lopettaa jääkiekon pelaamisen, eli ei se enää sen joukkue ollut lainkaan. Jimillä ei kuulemma ollut aikaa sille enää, joten se oli soittanut viikko sitten valmentajalleen ja lopettanut pelaamisen..

Mutta mä päätin lähteä katsomaan meidän kaupungin poikien ottelua! Joutuisin menemään kävellen, mutta onneksi matkaa oli vain nelisen kilometriä. Ehtisin kyllä ajoissa paikalle, kun lähtisin nyt, joten pomppasin samantien pystyyn, pujahdin nopeasti eteiseen, laitoin vaatteet päälle ja pakkasin laukkuuni kukkaron, kännykän ja avaimet, ja lähdin välittömästi. Aikaa ei ollut hukattavaksi! Onneksi ulkonakaan ei ollut kuin viisi astetta pakkasta, niin matka sujui nopeasti enkä edes hengästynyt pahasti, vaikka kävelin hyvin ripeästi. Hallilla maksoin lippuni ja menin katsomoon, valikoiden itselleni hyvän paikan. Hengitys huurusi, nenää nipisteli ja posketkin alkoivat hehkua. Tunnelma oli sama kuin silloin ennen, kun olin käynyt katsomassa pelejä. Odotin innolla, että peli alkaisi, sillä RAKASTIN jääkiekkoa! Ja olinkin saapunut juuri sopivasti, sillä pojat sykäisivät parhaillaan jäälle harjoittelemaan. Tunnistin niiden joukosta Aatun. Se oli hyökkääjä. Näin myös Tatun kentällä. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin kun näin sen.. Tunnistin joukkueesta myös Teemun ja Valtterin, ja mua puistatti. 

Silmäilin seuraavaksi muuta katsomoa, päästäen katseeni irti joukkueesta. En nähnyt Jeminaa, Aatun tyttöystävää. Kummastelin sitä, että miks se ei ollut paikalla kannustamassa joukkuetta ja poikaystäväänsä, ennen kuin käännyin taas katsomaan jäätä ja pelaajia. Satuin kohdistamaan katseeni Aatuun ja samalla hetkellä Aatukin katsoi mua. Se nähtävästi tunnisti minut, sillä se moikkasi mulle heiluttamalla mailaansa ilmassa. Mä vilkutin sille takaisin. Näin sen myös hymyilevän silmikkonsa takana ja hymyilin itsekin, alkaen samalla kaivata jäälle. Tykkäsin itsekin pelata jääkiekkoa, ja tykkäsinkin tosi paljon. Olin joskus pelannut sitä ihan kunnollakin, joukkueessa, mutta muiden tyttöjen nuivan vastaanoton takia lopetin sen heti alkuunsa. Mua kiusattiin jo ihan tarpeeksi muutenkin..