----------------------------------
Huomasin, että tän kirjan luvut alkaa usein sillä, kun Noora herää "seuraavana aamuna" 😂 btw, toiseksi viimeistä lukua viedään!
----------------------------------
Kun heräsin tädin juhlia seuraavana aamuna, kello oli jo kymmenen. Käännyin sängyssä makeasti haukotellen ja huomasin heti, että Aatu oli jo noussut vuoteesta. Nousin itsekin istumaan ja tuijottelin tovin ovea lasittunein silmin yrittäessäni herätä täysin horroksestani, ennen kuin nousin vuoteesta ja kaappasin vaatteeni makuuhuoneen nojatuolilta, pukien ylleni vaaleanpunaiset collegehousut, keltaisen topin ja pinkin hupparin. Aamu käyntiin väreillä, heh! Värit piristivät. Saatuani vaatteet päälleni mä painelin tukka pystyssä olohuoneen poikki keittiöön, jossa Aatu istui jo aamukahvilla puhelintaan räpläten. Askeleeni kuullessaan se nosti katseensa puhelimestaan minuun ja hymähti huvittuneena.
"Huomenta peikkoseni", Aatu naurahti mulle, laskien samalla puhelimensa pöydälle. Mä tyydyin näyttämään sille vain kieltäni ja marssin ensimmäisenä ottamaan kahvia, istahtaen sen jälkeen Aatua vastapäätä pöytään. Lämmittelin käsiäni kahvikuppiani vasten, tuijotellen sitä hetken aikaa ihan muissa maailmoissa. Olin väsynyt levottoman yön vuoksi, vaikka olinkin saanut nukkua pitkään. "Vaikee yö?"
"Jep.. Ensin sä valvotit, nukuin muutenkin levottomasti ja sitten näin vielä painajaista silloin aamusta.." mä vastasin haukotellen ja kohotin väsyneen katseeni Aatuun, jonka silmistä heijastui lämpöä ja myötätuntoa. Hymyilin sille pienesti.
"Sen painajaisen takiako sä olit siellä parvekkeella?" Aatu kysyi mua tutkivasti katsellen, mun nyökätessä vastaukseksi. Aatu jäi katselemaan mua vielä syvälle silmiin, niin syvälle, että pystyin kuvittelemaan sen näkevän suoraan sieluuni. Ja niin se ilmeisesti näkikin, seuraavasta lauseestaan päätellen: "Näit taas painajaista Jimistä?"
"Jep.." mä huokaisin hiljaa ja hörppäsin kahviani. "Ne eivät ota loppuakseen.."
"Kyllä ne joskus loppuu.. Tiedän sanoa kokemuksesta. On tässä itekin tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista.." Aatu tokaisi myötätuntoisella äänellä samaan aikaan, kun sen kännykkä piippasi viestin merkiksi. TAAS. Se oli piippaillut jo pari kertaa keskustelumme aikana, Aatun kuitenkin lukiessa vasta nyt saamansa viestit.
"Kuka sulle näin aikaisin laittaa viestiä?" mä kysyin ihmeissäni ja nousin pöydästä, alkaen voidella itselleni leipää, vaikka mun ei yhtään tehnyt mieli aamupalaa.
"Aikaisin ja aikaisin", Aatu naurahti, mun kääntyessä sen puoleen, kohdaten sen lämpimästi hymyilevät kasvot. "Pojat laittaa viestiä. Tai itseasiassa ne vastailee mun viestiin. Mä kysyin niiltä herättyäni, että haluisko ne lähtee meidän kaa tänään kaukaloon. Sun piristykseksi. Mä ajattelin, että eilisten kauhukokemusten jälkeen ystävien seura tekis varmaan hyvää. Jotta näkisit, kuinka paljon me välitetään susta."
Tuijotin Aatua hetken hölmistyneenä ja sitten minunkin kasvoilleni levisi mitä levein hymy. Aatu oli kyllä niiiiiiiin ihana.
"Se olisi kyllä huippua. Mitä ne on vastanneet?" mä tokaisin heti pirteämpänä, voidellen sen jälkeen leipäni loppuun ja nakaten sen päälle metukkaa ja tuorekurkkua.
"Aleksi oli heti messissä, Niklas tulee jos mennään vasta kello 12 jälkeen ja Jasper ei oo vielä herännyt", Aatu kertoili, mun hymähtäessä istahtaessani valmiin leipäni kanssa takas Aatua vastapäätä. "Kysyin mä Samiakin mukaan, toivottavasti se ei haittaa sua. Te ette oo olleet niin paljoa tekemissä keskenänne, mutta ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sillä on mun yks kirja, jonka tarviin.. Sami olis tulossa kans."
VOUS LISEZ
Revityt siivet eivät kanna
Roman d'amourHAAVOITETUT-KIRJASARJAN 1. OSA Kirjan päähenkilö on Nurmeksessa (pienessä Pohjois-Karjalan kaupungissa) asuva 17-vuotias hieman ylipainoinen lukiolaistyttö Noora, joka on elänyt koko yksinäisen elämänsä väkivallan keskellä; koulukiusattuna ja syrjit...
