Revityt siivet eivät kanna

12. Tie on kevyt oikeiden ihmisten kanssa

-------------------------------
Yritän nyt taas korjata tätä vähemmän, kun mulla ei oikein olis enää aikaa sellaiseen, niin jos huomaatte laadun laskeneen niin se johtuu siitä, että saikkuni aikana ehdin panostaa tän korjaukseen ja muokkailuun, ja nyt oikein en 😅
------------------------------

Pian me jo oltiinkin matkalla kohti Tuomon ja Matin mökkiä Aatun autolla. Autossa oli melkoisen kuuma, Aatun Opelissa kun ei ollut ilmastointia. Pidimme siis auton ikkunoita aina mahdollisuuksien mukaan auki, jolloin viileä ilmavirta helli meitä kaikkia. Hiukset menivät toki sekaisin sen vuoksi, mutta kukaan ei välittänyt. Rollekin vain läähätti omassa ikkunassaan, kuononpää ulkona. Se oli suloisen ja hassun näköinen.

Matkamme kesti tunteja, mun nukahtaessa aina välillä ja Aatun herätellessä mua taukopaikoilla samalla kun laittoi Rollelle hihnaa käyttääkseen sitä ulkona. Mä venyttelin raukeita ja autossa kököttämisestä kipeytyneitä lihaksiani heti, kun pääsin ulos autosta, yrittäen oikoa rankaani aina tilaisuuden tullen. Aurinko paistoi ihanan lämpimänä ja säteili ympäristöön kesän taikaa.

Lopulta, useiden tuntien ajomatkan jälkeen, me saavuimme Tuomon ja Matin mökille, joka sijaitsi erään kauniin pienen järven rannalla. Purkauduimme ulos autosta hikisinä mutta onnellisina siitä, että olimme päässeet turvallisesti perille. Rolle oli erityisen onnellinen, suorastaan ikionnellinen päästessään vapaaksi mökin pihassa. Se juoksenteli riemuissaan pitkin tonttia, joka oli aidattu puuseipäin. Me nauroimme sille, samoin Tuomo ja Matti, jotka olivat juuri tulleet ulos mökin ovesta. Mä hymyilin niille heti leveästi. Oli ihana nähdä Tuomo niin onnellisena kuin se oli nyt. Se oli ollut joskus niin onneton peitellessään todellista seksuaalista suuntautumistaan ja kuljettaessaan kotiin tyttöystäviä, joihin ei ollut edes oikeasti ihastunut..

Mutta ne tytöt oli kyllä olleet TUOMOON oikeasti ihastuneita. Isoveljeni oli ollut hyvin suosittu tyttöjen keskuudessa, olihan se tosi komea ja sosiaalinen, sellainen hauska huulenheittäjä. Lopulta se kuitenkin tuli ulos kaapista ja lensi samaa vauhtia ulos meidän kodista. Se oli oikeastaan varmaan ihan hyvä asia, ainakin loppujen lopuksi, sillä isoveljeni oli ollut - ja oli edelleen - kotoa lennettyään takuulla onnellisempi kuin oli koskaan ollut kotona. Kun sai olla mitä oli peittelemättä sitä ja tuli hyväksytyksi juuri sellaisena kuin oli. Oli RAKASTETTU sellaisena kuin oli..

"Tää teidän mökki on aivan ihana!!!" mä kiljuin riemuissani isoveljelleni, kun kävelimme käsikkäin Aatun kanssa kohti mökkiä, joka oli perinteisen punainen ja soma. Tuomo ja Matti seisoskelivat meitä odottamassa mökin kuistilla ja hymyilivät meille ihanan säteilevästi, kuin taivaalla kirkkaana loistava aurinko. "Tuomooooooo, ihana nähdä!!!" mä jatkoinkin vielä kiljumistani ja juoksin suoraan Tuomoa päin, halaten sitä ikionnellisena. Se tuoksui joltain tosi ihanalta hajuvedeltä. Ihanalta isoveljeltäni.. Tuomo oli kyllä aina tuoksunut tosi hyvältä ja tuntunut ihanan turvalliselta.

"Hei, rakas pikkusiskoni", Tuomo nauroi heleästi ja halaili mua takaisin iloisena itsekin, keinutellen meitä siinä samalla puolelta toiselle. Se nauroi mun korvaan tuttuun tapaansa, tuttua nauruaan. Olipa ihana kuulla sen nauru taas.. "Ihana nähdä sua!"

Huomasin siinä isoveljeäni halaillessani, kuinka Aatu hiippaili luoksemme ja kätteli Matin, jonka kädet olivat vapaana, toisin kuin Tuomon.

"Aatu Hakala, Nooran poikaystävä", Aatu esitteli itsensä rohkeasti hymyillen, mun ihaillessa taas sen söpöä hymykuoppaa. Samoin taisivat tehdä kyllä Matti ja Tuomokin.

"Matti Koskinen, Tuomon miesystävä", Mattikin esitteli itsensä hyväntahtoisella äänellään, Tuomon hymyillessä sille hellästi ja rakastavasti laskiessaan minut otteestaan, jolloin mä pääsin kättelemään Matin ja Aatu vuorostaan Tuomon.