Revityt siivet eivät kanna

14. Ihmiset luo kesän lämmön ja auringon

----------------------------------
Nyt yritän ihan tosissani vähentää tän muokkailua 😂 se ei oo toistaiseksi onnistunut kovin menestyksekkäästi 😂
---------------------------------

Pian mä istuin bussissa matkalla tätini luo Siilinjärvelle. Kuuntelin matkalla musiikkia ja tuijottelin ulkona vilisevää maisemaa. Muistin bussin kulkeman reitin tasan tarkkaan ulkoa, koska olin kulkenut sitä niin usein joskus pienempänä. Tiesin, että matkaa olis vielä vaikka kuinka, joten uskalsin hetkeksi ummistaa silmäni, laittaen kuitenkin ensin kellon herättämään niin, etten nukkuis pysäkkini ohi. Olin tehnyt niin ennenkin, joten en pelännyt nukkuvani ohi. Uskalsin luottaa puhelimeni herättävän minut ajoissa ja ylipäätäänkin herääväni sen ansiosta. Tuskin mä edes nukkuisin kovin pitkään..

Jossain vaiheessa mä sitten havahduin kännykän värinään, heräillen tuttuun tapaani hitaasti. Venyttelin jäykkiä jäseniäni, vilkaisten samalla ulos bussin ikkunasta. Olin melkein perillä! Yllätyin kyllä siitä, kuinka kauan olin onnistunut nukkumaan heräämättä. Ehkä linja-auton ummehtunut haju oli tyrmännyt minut. Matkapahoinvointini ainakin alkoi nostaa rumaa päätään. Se oli aina ollut kiroukseni. Varsinkin tällaiset vanhemmat bussit, jotka haisivat pahalta, saivat minut voimaan tosi pahoin.. Nojasin kyynärpääni bussin ikkunaan, nieleskelin vähän ja yritin tuijotella intensiivisesti ulos, ettei paha oloni pahenisi. Näytin varmaan tyhmältä lähes lasittuneen katseeni takia. Hitto, en ollut tajunnut ottaa edes vettä mukaan matkalle, se olis saattanut auttaa huonoon oloon..

Mun onnekseni olimme pian perillä. Vatsani pomppi onnesta, kun oli aika painaa nappia ennen pysäkkiäni. Näin jo kauempaa tädin viininpunaisen farmari-Mazdan odottavan mua pysäkillä. Hymy nousi heti kasvoilleni tädin nähtyäni, vaikka vatsassani kiersi yhä. Bussi alkoi hidastaa vauhtiaan jarrut kirskuen ja pysähtyi lopulta nytkähtäen. Mä lauloin mielessäni hallelujaa ja nousin ylös paikaltani, kaapaten reppuni vierestäni mukaani. Kiitin hieman yrmeää kuskiamme kulkiessani etuoven kautta pois. En kuullut hänen vastaavan. Kaikenlaisia yrmynaamoja sitä kuskiksi päästettiin.. Loikkasin yrmykuskista huolimatta iloisena ulos bussista, jonka jälkeen se lähti eteenpäin kovaa ääntä pitäen ja sihahdellen. Kävelin sen vanavedessä tädin autoa kohti. Anna-täti nousi samaan aikaan autosta ja tuli mua vastaan kädet levällään.

"Onpa ihana nähdä sinua, Noora!" Anna-täti nauroi iloista nauruaan ja kaappasi minut tiukkaan halaukseen luokseni päästyään.

"Niin on sinuakin", mä hymähdin Anna-tädin vetäytyessä erilleen minusta, katsoen mua leveästi hymyillen. Tädin kauniita, hymyileviä kasvoja kehysti laineikkaat tummanruskeat hiukset ja sen ruskeat silmät säteilivät ilosta, pitkien silmäripsien kehystäessä upeita silmiä mitä kauneimmin. Pakko sanoa, että olin kyllä kateellinen niille, joilla oli ruskeat silmät. Ne olivat aina niin lämpimät.

"Lähdetäänhän kotiapäin, sinua odotellaan jo siellä. Topi ei meinannut pysyä housuissaan, heh", Anna-täti nauroi heleästi ja ohjasi minut autolle.

"Kiva, jos olen tervetullut", mä tokaisin iloisena ja katsoin tätiä hymyillen. Anna-täti näytti tänään tosi kauniilta. Sillä oli yllään punainen v-kaula-aukkoinen tunika ja jalassaan mustat caprit. Meikkiä tädin ei tarvinnut käyttää, kun se oli niin luonnonkaunis.

Mä avasin yhä hymyillen pelkääjän paikan oven ja lysähdin istumaan autoon. Reppuni mä nakkasin lattialle jalkoväliini juuri, kun Anna-täti paukautti kuskin oven kiinni ja käynnisti autonsa. Tädin auton hyrinä oli hyvin hiljaista.

"Noniin! Nyt mennään meille, keitetään kahvit ja höpötellään!" täti hihkaisi iloisesti ja lähti ajamaan hitaasti eespäin, vilkaisten samalla, ettei takaa tullut autoja. "Huomenna Elina haluaa sinut mukaansa kaupungille joihinkin bileisiin. Tuukkakin tulee teidän kanssa."