Revityt siivet eivät kanna

25. Kanssasi pystyn mihin vain

-----------------------------
Hemmottelen teitä uudella luvulla jo nyt, kun olen kipeä ja on aikaa lisätä se tänne. Mutta koska olen tosiaan kipeä ja kuumesumussa, niin tässä luvussa voi olla melkoisesti kirjoitusvirheitä yms 😅 pahoittelut siitä jo etukäteen!

Niin, ja semmosta ilmoitusluontoista asiaa vielä tähän väliin, että nyt on tulossa pari lyhyempää lukua, sillä puolitin yhden pidemmän luvun kahdeksi luvuksi, kun siitä olis tullut yksinään liian pitkä!
-----------------------------

Syntymäpäivieni jälkeisenä aamuna heräsin siihen, kun Rolle loikkasi vinkuen vatsani päälle. Se katsoi mua ihan hädissään ja steppasi paikallaan sängyn vieressä, kun huomasi mun heränneen. Sillä oli selkeästi hätä, ja kova sellainen. Nousin siis pikaisesti ylös sängystä ja etsin katseellani vaatteitani samalla, kun Rolle juoksi hirveää vauhtia vinkumaan ulko-ovelle. Kaappasin lattialta jalkaani mustat löysät collegehousut joiden taskuun tungin kännykkäni ja vetäisin paidaksi pinkin pitkähihaisen, jonka jälkeen jo pingoinkin eteiseen, jossa Rolle vinkui ihan mahdottoman lujaa ja heilui levottomana.

"Joojoo, mennään, mennään", mä yritin rauhoitella Rollea, mutta se pyöri yhä oven edessä kärsimättömänä. Toivottavasti se jaksais pidätellä ulos asti, ei olis kovin kivaa siivota sen jätöksiä rappukäytävästä.

Heitin vielä äkkiä takin niskaani, vedin kengät jalkaani niitä sitomatta, nappasin avaimet matkaani peilipöydältä ja laitoin Rollelle pannan kaulaan, yrittäen pitää sen samalla hiljaisena. Se ei tosin onnistunut, vaan Rolle alkoi urista hätäisenä. Saatuani Rollen kiinni hihnan päähän mä pinkaisin kiireellisesti ulos ovesta, Rollen kipittäessä rappuset täysiä alas, ja HETI, kun me päästiin ulos ja laskin Rollen jalkakäytävällä pidemmälle hihnalle, se juoksi penkkaan ja teki hätänsä. Sen vatsa oli ihan  kuralla. Voi pieni.. Kun Rolle sitten tuli takaisin luokseni tehtyään hätänsä, mä polvistuin silittämään sitä ja hymyilin sille lohduttavasti, vaikka eihän se sitä tajunnut.

"Voi Rolle-kulta, oliko maha ihan kuralla.." mä lässytin Rollelle hiljaa samalla, kun silittelin sitä lohduttavasti. Ulkona oli kylmä, joten en rapsutellut Rollea kovin pitkään vaan nousin ylös ja suuntasin askeleeni takas kotiin. Kaivoin pihassa luurini taskustani ja vilkaisin kelloa. Se oli puoli seitsemän. Mulla oli koulua varten herätys seitsemältä, joten mun olis varmaan sama nousta lopullisesti ylös sängystä jo nyt. En mä kuitenkaan nukahtaisikaan enää.

Kotimme suloiseen lämpöön päästyäni mä menin sitten suoraan keittiöön, laittaen kahvin tippumaan ja leivät paahtumaan, jonka jälkeen kävelin väsyneenä vaatehuoneelle ja etsin itselleni vaatteet koulua varten. Valitsin mustat pillifarkut, pinkin tunikan, pitkän tummanharmaan hupparin sekä pinkit paksut sukat. Puin valitsemani vaatteet päälle olohuoneessa ja painelin sitten takas keittiöön, ottaen paahtuneet leivät paahtimesta. Seuraavaksi mä kaivelin jääkaapista margariinin ja juuston, ja nappasin myös maidon kahvia varten. Asetin ne laiskasti pöytään ja raahasin sen jälkeen itseni astiakaapille, etsien sieltä jumbokupin, johon kaadoin itselleni kahvia, ja löntystin sitten kahveineni pöydän ääreen ja istahdin lysähtäen penkille. Rolle ripsehti pötköttelemään viereeni, kun olin saanut leipäni valmisteltua, alkaen rouskuttelemaan niitä ajatuksissani. Tuijotin seinää leipää syödessäni ja haukottelin hieman unisena juuri, kun kuulin töminää makuuhuoneesta, ja pian uninen Aatu laahusti keittiöön. Se katsoi mua silmät sirrillään.

"Mitäs sä jo hereillä teet. En kuullut herätystäs.. Ite mä heräsin siihen, kun pyörähdin sun puolelle etkä ollut siinä", Aatu kysyi haukotellen ja silmiään hieroen, iskien sitten katseensa kahvinkeittimeen. Se melkein juoksi sen luokse ja kaatoi itselleen kahvia kuppiin, joka oli seisonut kahvinkeittimen vieressä edellisillasta asti.