11. Kaksi sykkivää sydäntä

89 10 96
                                    

Istuttiin toukokuun viimeisenä päivänä Aatun kanssa keittiössä kahvilla, auringon paistaessa ikkunasta sisään lämmittäen meitä molempia. Välillämmekin vallitsi sellainen lämmin, rento tunnelma, ja keittiössä tuoksui kahvi sekä pullat, jotka Aatu oli hetki sitten ottanut uunista. Tuli mieleen mummola, heh. Mä kirjoitin pöydän ääressä runoja samalla kun join kahvia, Aatu luki lehteä. Lehti kahisi sitä mukaa kun Aatu käänsi sivua. Mä hymyilin sille salaa, mutta keskityin runooni. Aatu puolestaan vilkuili lehtensä yli puuhaani, huomasin sen, vaikka se yritti tehdä sen vaivihkaa. Lopulta, kun Aatu oli harrastanut sitä vilkuilua oman aikansa, nostin katseeni siihen ja heitin Aatulle kysyvän silmäyksen, kun se tuijotteli vihkoani mietteliäänä.

"Saanko mä lukee niitä?" Aatu kysäisi kohottaessaan siniharmaiden silmiensä katseen vihkostani mun kysyviin silmiini, taittaen samalla lehtensä pöydälle kahvikuppinsa viereen. Mä ojensin vihkoni hitaasti Aatulle. Kai se saisi lukea niitä.

"Ne on sitten huonoja", mä tokaisin ja nappasin vuorostani Aatun lukeman lehden käteeni. Siellä kerrottiin ruuan hintojen noususta ja nuorten mielenterveyden huonosta jamasta. Sen olin itsekin saanut kokea. Mä en ollut kunnossa, vieläkään.. Ainakaan täysin. Voin kyllä jo huomattavasti paremmin, mutta oli mulla ainakin yksi ahdistuksen aihe lisääkin isäni, Jimin ja kiusaajieni aiheuttaman ahdistuksen lisäksi: tajusin RAKASTUNEENI Aatuun, ainoaan ystävääni. Ja tajusin, että se oli tapahtunut jo aikoja sitten, jo kauan ennen kuin erosin Jimistä. Eikä Aatuun rakastuminen ollut hyvä juttu, ei todellakaan. Se mutkisti asioita ja pilasi kaiken. Voisin sen takia menettää Aatun. Enkä kestäisi sitä.. VIELÄ sitäkin.

Kohotin katseeni Aatuun, joka luki runojani, ja katselin sitä melkein lumoutuneena. Aatun ihanuudesta lumoutuneena.. Se oli vain niin kiltti ja suloinen ihminen. Ihana, hyvä ja suurenmoinen.. Kuka voisi olla rakastumatta sellaiseen ihmiseen?

Mä katselin yhä, kuinka Aatu luki runojani hiljaisena, kun se pysähtyi yhden kohdalle.

"Tää on niin hieno tää 'Revityt siivet eivät kanna'. Voin tuntea ahdistuksesi ja pahoinvointisi tästä. Niin selvästi, että se sattuu.." Aatu kommentoi hiljaa ja nosti katseensa muhun, katsoen siniharmailla silmillään taas syvälle sisälleni. Niissä sen silmissä oli aina jotain niin viatonta ja vilpitöntä, joka valoi muhun uskoa ihmisiin ja niiden hyvyyteen, ja elämään ylipäätäänkin. Ja sai rakastumaan Aatuun entistä enemmän.. "Ehkä sä olet enkeli, jonka siivet on revitty eivätkä ne vielä kanna, mutta mä lupaan kantaa sua niin kauan kuin tarvitsee. Sä paranet kyllä ja voimistut, ja voit lentää joskus. Omilla, ehjillä siivilläsi."

Mä vain tuijotin Aatua kyynelten kohotessa silmiini, alkaen sitten vieriä pieninä pisaroina poskilleni. Hymyilin kyynelteni läpi. Aatun kommentti tuntui ihan uskomattoman hyvältä. Niin hyvältä, että se sai onnenkyyneleet kihoamaan silmiini..

"Anteeks! Ei mun ollut tarkoitus saada sua itkemään!" Aatu hätääntyi ja syöksyi pöydän yli halaamaan mua. Niin, ihan yli. Se hyppäsi pöydälle, laskeutui lattialle eteeni ja halasi mua lujaa. Sydämeni hakkasi taas kovempaa, ihoni alkoi imeä Aatun lämpöä itseensä kuin pesusieni ja hyvänolontunne täytti kehoni joka sopukan. Aatun lähellä mulla oli vain niin hyvä olla..

"Ei ei, ei tässä oo mitään pahaa, tää on hyvää itkua", mä totesin Aatulle melkoisen värisevällä äänellä. En saanut ääntäni kuriin, en voinut hallita sen värinää, vaikka kuinka olisin halunnut, etten näyttäisi ihan heikolta. "Kukaan vaan ei oo KOSKAAN sanonut mulle mitään tollasta. Toi oli kauneinta mitä mulle on sanottu.."

Aatu hymyili mulle lämpimästi ja silitti hiuksiani. Se tuntui niin hyvältä.. Mutta samassa iski myös paha tunne, joka sai minut laskemaan katseeni Aatun lempeistä siniharmaista silmistä. Näin kävi aina Aatun koskettaessa. Menneisyyteni varjosti yhä; näinhän kaikki oli alkanut Jiminkin kanssa. Kaikki oli ollut ensin hyvää ja kaunista, ja sitten sortunut maan tasalle ja palanut poroksi. Taivaasta oli tullut Helvetti. Jimi oli ollut aluksi ihana, suorastaan pelastava enkeli, ja sitten muuttunut hirviöksi..

Revityt siivet eivät kannaWhere stories live. Discover now