Revityt siivet eivät kanna

29. Revityt siivet voivatkin kantaa

--------------------------------
Viimeistä lukua viedään! Niin, ja sisältövaroitus: väkivaltaa, rumaa kieltä ja kiroilua!
--------------------------------

Tädin juhlien jälkeen kaikki palasi normaaleihin, rauhallisiin uomiinsa. Marraskuun vaihtuessa joulukuuksi oloni seesteytyi enkä tuntenut itseäni enää juuri koskaan ahdistuneeksi. Aatu oli tuonut lämmön ja valon elämääni ja sydämeeni, ja se valo kirkastui päivä päivältä. Edes isästä ja Jimistä ei ollut enää ollut häiriötä, ja jollain kumman tavalla Valtteri oli tosiaan saanut Tatunkin lopettamaan mun häiriköinnin ihan kokonaan. Se ei enää edes katsonut mua päin silloin, kun satuimme törmäämään, vaan vältteli mua kuin ruttoa, kuten Jimikin oli tehnyt silloin S-marketilla. Olin vähän hämilläni siitä ja kyselin Valtterilta, miten se oli saanut Jimin ja Tatun lopettamaan, mutta se ei suostunut kertomaan sitä. Aatu kertoi mulle kuulleensa huhuja, että Valtteri olis uhkaillut Tatua ja Jimiä jotenkin. Sen kuullessani kylmät väreet juoksivat selässäni. Damn, olin kyllä iloinen, että Valtteri oli nykyisin puolellani eikä mua vastaan. Se huokui sellaista kylmää voimaa niin halutessaan - joskus tahtomattaankin - ja oli tietojeni mukaan fyysisestikin TODELLA vahva, joten sen uhkauksia kannatti kuunnella. Niillä oli nimittäin katettakin. Valtteri olis oikeasti saattanut jopa pärjätä Jimillekin.. 

Koulu eteni normaalisti ja päivät kuluivat nopeasti, kun hengailin poikien kanssa. Olin monesti joko Kolmen Muskettisoturin seurassa tai Valtterin kanssa ihan kahdestaan. Useimmiten jälkimmäisen kanssa, kun en halunnut jättää Valtteria yksin ja se puolestaan ei halunnut tunkea väkisin Musketöörien seuraan Jasperin vuoksi. Valtteri toivoi, että Jasper pystyis joskus antamaan sille anteeks, mutta totesi kuitenkin samaan hengenvetoon, että sille oli tärkeintä, että sillä oli minut, mikä oli tietenkin minusta liikuttavaa mutta samaan aikaan olin hirmu surullinenkin Valtterin puolesta, kun se oli niin yksin.. Onneksi Aleksi piti kuitenkin huolen siitä, ettei Valtteria suljettu täysin pois Muskettisoturienkaan seurasta, ja hengailimme välillä koululla yhdessä, me kaikki viisi. Jasper osas kyllä käyttäytyä silloin ja oli Valtterille kohtelias, mutta ei se sille selvästikään vapaaehtoisesti puhunut tai hengaillut sen kaa mielellään. Olin silti iloinen, että pystyimme välillä olemaan kaikki yhes koos, ja että mulla ylipäätään oli ystäviä, joiden kanssa olla koululla. Aikaisemmin mulla ei sellaisia ollut ollutkaan..

Nyt mulla oli kuitenkin ystäviä, joiden kanssa viettää koulupäiväni, kun taasen illat mä vietin lähes aina kotosalla Aatun seurassa läksyjä tehden, kirjoja lueskellen ja katsellen yhdessä elokuvia ja sarjoja. Jos emme olleet kotona, niin olimme pelaamassa poikien kanssa lätkää tai lenkittämässä Rollea, viettäen ulkonakin parhaimmillaan tuntikausia. Joskin joulukuun kolmannella viikolla jouduimme linnoittautumaan vähän tiiviimmin sisätiloihin, kun pakkaset paukkuivat silloin peräti 25 asteen tietämillä, mikä teki jääkiekon pelaamisesta mahdotonta ja koiran lenkeistä pakkopullaa. Kun pakkaset sitten lauhtuivat joulukuun lopulla takaisin 10 asteen tietämille, jatkoimme jääkiekon pelaamista ja lähdimme jälleen koirankin lenkeille paljon iloisemmin mielin.

Päätimme sitten eräänä joulukuun lopun iltana käydä pitkän iltalenkin Rollelle, sillä taivaalla paistoi täysikuu, sää oli seesteinen ja taivas kirkas, joten ulkona näkyis kuun lisäksi paljon tähtiäkin. Pakkastakin oli vain 9 astetta, joten sää oli mitä ihanteellisin tähtien tuijotteluun. Mä olin AINA ollut tähtiin tuijottaja ja rakastin tähtitaivasta, mutta kyllä Aatukin siitä ideasta innostui ja halusimme molemmat  mennä järven rannalle katselemaan romanttisesti kuuta ja tähtiä. Valitsimme tähtientuijottelupaikaksemme Nurmeksen laivarannan eli laiviksen, jossa tähtiä voisi ihailla kivasti, ja lähdimme suuntaamaan askeleemme sinne. Olihan laivikseen jonkin verran matkaa meiltä Porokylästä, sillä se sijaitsi keskustassa, mutta hälläväliä. Pääsisimmepä jo matkalla nauttimaan ulkoilmasta, täysikuusta, pikkukaupunkimme tunnelmasta sekä toisistamme!