Moi taas ja en oo kuollut vaikka ootte saanu oottaa yli kolme viikkoa tätä uutta lukua (anteeks siitä) ja teillä on menny jo varmaa täysin mielenkiinto mun kirjaan:) mut täällä tää nyt on viimein ja tein vähän pidemmän tällä kertaa eli oikein 2100 sanaa:D
I hope you enjoy;)
Lasken kännykän hitaasti korvaltani, kun Daniel lopettaa puhelun. Niin kuin arvata saattoi, hän ei hirveästi innostunut uutisista. Nyt kai sitten vain odotamme, että hän palaa. Huokaisen syvään ja haron hiuksiani hermostuneena. Saatana... Tämän pahemmin ei keikka olisi voinut mennä.
Jengin pomo tuijottaa minua tiiviisti ja katson häntä takaisin tyhjin katsein. Hänen toljottamisensa alkaa jo häiritä minua.
"Mikä on edes nimesi?" murahdan rikkoen kiusallisen hiljaisuuden.
Tyyppi katsoo minua hetken vittuilevasti kuin ei aikoisi vastata, mutta yllätyksekseni avaa lopulta suunsa.
"Olen Stan ja nämä miehet takanani ovat jengini. Olemme alueen suurin rikollisjengi..."
"No tuskin meitä suurempi", tuhahdan väliin saaden hänet selvästi ärsyyntymään.
"... joten meille ei kannata aukoa päätään", hän lisää katsoen minua haastavasti. Ai niinkö meinaat?
Tyyppi, siis Stan on raivoissaan keskeytyksestä, mutta ei osaa peittää sitä niin kuin minä. Pyöräytän silmiäni. Rauhaa, ei tarvitse kiihtyä. Hänellä on kyllä suuret luulot itsestään. Ei selvästikään mikään ammattilainen.
"Hei Stan, eikö tästä voisi keskustella ihan rauhassa? Vai kaipaatko välttämättä ongelmia?" kysyn tylsistyneenä. Stan katsoo minua kulmat kurtussa.
"Ei todellakaan. Teidän on parempi totella, me määräämme nyt", Stan tyrmää ehdotukseni. Miten itserakas paskiainen. Katsotaanpa mitä suurelle egollesi käy ensimmäisen vastoinkäymisen ilmetessä...
"Menkää maahan polvillenne. NYT", Stan ärähtää äkkiä.
Katson taakseni ja näen tutun auton kaartavan pihaan. Vihdoin. Äkkiä Stan potkaisee minua vatsaan niin lujaa, että tömähdän maahan ärähdyksen kera.
"Sanoin maahan", hän tiuskaisee.
Tunnen räjähtävän kivun kehossani ja katson häntä raivoissaan. Mikä raukka. Vatsaani jomottaa edelleen ja pelkään, että tyyppi on saanut vähintäänkin ison mustelman
aikaan.
Stan tuo aseenpiipun ihan päähäni kiinni, aivan kuin minulla muutenkaan olisi joku mahdollisuus karata. Hän on selvästi hermostunut seurassani, vaikka hänellä on etulyöntiasema. Näen sen tyypistä ensi silmäyksellä.
Daniel astuu ulos autosta paiskaten oven kiinni perässään. Miehen ilme on näkemisen arvoinen: sekoitus kylmää raivoa ja koston halua, jotka hukkuvat hänen tyyneen olemukseensa. Minun käy jopa sääliksi tätä surkeaa jengiä. Danielista näkee heti, että heidän päivänsä ovat jo luetut.
"Mitä täällä tapahtuu?" Daniel kysyy tyynenä, mutta kuulen raivon hänen äänessään. "Mitä te oikein haluatte?"
"Olen Stan ja tulin tänne jengini kanssa kostamaan sen, mitä teitte Lucakselle. Joten tottele meitä, tai ystäväsi kuolee", Stan vastaa lyhyesti.
Nyt Daniel ei voi enää pidätellä raivoaan.
"MITÄ HELVETTIÄ TE SITTEN HALUATTE? RAHAA?"
"Tasata tilit", Stan sanoo Danielille kieroontunut ilme naamallaan. "Ja sinä, Daniel tulet meidän mukaamme, tai tapamme hänet", mies ilmoittaa viitaten minuun. Hän sylkäisee Danielin nimen suustaan syvää halveksuntaa äänessään.
YOU ARE READING
Vaarallisilla Teillä
Action"Älä tule lähemmäs!" kiljun. "Emme aio satuttaa sinua. Ainakaan jos et tee mitään tyhmää. Vila, hengitä." Pitäsikö tuo muka uskoa? Joo, muuten vain sidoimme sinut tähän sänkyyn kuin mitkäkin psykopaatit. Paniikkini vain yltyy. Tämä kaikki on kuin jo...
