Vaarallisilla Teillä

21. Daniel

Joo tästä tulikin aika pitkä luku... VAROITUS tosiaan tää luku sisältää aiempaa enemmän väkivaltaa (ei nyt siis mitään ihan brutaalia älkää huoliko) mutta muistutan tässä kohtaa vielä että lukeminen tosiaan OMALLA VASTUULLA

Mutta nyt rakkaat ystävät nauttikaa:D

Johdatan Vilan ja muut huoneistoomme, joka on itseasiassa yllättävän kodikas. Heti oven eteen avautuu iso tila, jonka keskellä seisoo pitkä puinen pöytä. Tilan valaisee koko seinän täyttävä ikkuna sen päädyssä. Lattia on tyylikästä mustaa marmoria, joka heijastaa ikkunasta paistavan luonnonvalon kauniisti koko tilaan. Huoneen ympäriltä lähtee joka suuntaan erillisiä makuuhuoneita, jotka kaikki kohtaavat tässä yhteisessä keskitilassa. Niitä on ainakin neljä, eli jokaiselle paitsi yhdelle riittää oma. No, saa nähä tahtooko Vila nukkua minun kanssani... Nauran omille ajatuksilleni ja astun peremmälle huoneeseen päästäen muut sisään.

Katson taakseni ja näen Vilan kasvoilla yllättyneen ilmeen. Hänen suunsa on ammollaan ja hänen vihreät silmänsä tutkivat huonetta innoissaan. Virne kohoaa huulilleni pakostikin. Hitto, täytyykö hänen aina näyttää noin söpölle? Hän oli varmaan odottanut hotellin ulkomuodon perusteella jotain aivan muuta. Okei myönnän, että tämä paikka ei anna mitään parasta ensivaikutelmaa asiakkaalle.

"No, mitä pidät", kysyn pidätellen tyytyväistä hymyäni. Vila näyttää aluksi siltä, ettei saa sanaa suustaan.

"Tämä on... parempaa kuin odotin", hän naurahtaa lopulta.

Rehellisesti sanottuna en edes muistanut huoneen olevan näin hieno, sillä en muuten juurikaan uhraa aikaani tähän paikkaan. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, että panostin joskus tämän sisustukseen. Olisi sääli tuoda muut johonkin homeiseen kellariin yöksi. Pitäähän nyt joku taso sentään säilyttää...

Annan muiden asettua ensin rauhassa aloilleen, kunnes otan puheeksi huonejaon. Menen ensiksi kysymään Vilan mielipidettä, sillä en halua hänen joutuvan väkisin mihinkään. Tyttö on jo täydellä tohinalla tutkimassa paikkoja, eikä edes tajua alkuun minun ilmestyneen hänen taakseen. Selvitän kurkkuani ja hän kääntyy säikähtäen ympäri.

"Onko sinulle okei, jos me nukumme samassa huoneessa", kysyn varovasti. Vila silmäilee minua epäilevänä hetken, kunnes yllätyksekseni nyökkää.

"Käyhän se", hän naurahtaa. "Kunhan olet sitten asiallisesti."

Kohotan kulmaani huvittuneena. Tiedän varsin hyvin, mitä hän tarkoittaa, mutta päätän leikkiä tyhmää.

"Miten niin", kysyn viattomasti. "Omasta mielestäni olen erittäin asiallinen."

Myönnetään, viimeisin keskustelumme makuuhuoneessani lähti hieman käsistä, joten hänellä on ehkä syytäkin olla epäluuloinen. Puolustuksekseni voin sanoa, etten ollut siinä kohtaa aivan järjissäni ja tyttö provosoi minua liikaa olemassaolollaan. En vain mahtanut itselleni mitään. Sitä paitsi, itse hän aloitti kyselemisen ja lähti vielä keskusteluun mukaankin. Että enpä tainnut olla ainoa hullu sinä yönä. Toisaalta en kyllä edes kadu keskustelujamme, enkä usko Vilankaan katuvan. Ihan hauskoja juttujahan siinä jaettiin...

Tyttö pyöräyttää silmiään, mutta näen hymyn hänen suupielessään. Tiedän hänenkin haluavan nukkumaan kanssani, vaikkei hän sanokaan sitä ääneen. Hänen ei tarvitse sanoa. No, ainakin saatiin huoneet kätevästi jaettua.

Jätän tytön hetkeksi ja painelen muiden luo, vaikka minun tekisikin mieli viedä samantien hänet kanssani nukkumaan. Nyt täytyy malttaa vähän... Menen ilmoittamaan muille uudesta huonejärjestelystä. He kuittaavat asian pelkällä nyökkäyksellä, mutta Mikael luo minuun epäilevän silmäyksen. Se saa minut hieman ärsyyntymään, sillä hänen ei kuuluisi kyseenalaistaa valintojani. Annan kuitenkin asian olla, sillä hän on ystäväni ja muutenkin puuttumassa asioihini 24/7.