Vaarallisilla Teillä

25.

Hotellilla meitä odottaa pihaan parkkeerattu musta mersu, jonka ympärillä näen Mikaelin ja muut häärivän valmiina lähtemään jonnekin. Mitä ihmettä..? Daniel selvästi kiinnittää huomionsa samaan, sillä pian hän pukeekin ajatukseni sanoiksi.

"Mikael, mitä täällä on meneillään?" Daniel kysyy kohottaen toista kulmaansa. Mikael kääntyy häneen päin helpottuneena.

"Tulittehan te viimein! Missä oikein olitte? Ja muuten, sain kuulla pari juttua, jotka meillä on selvitettävänä. Tule, niin kerron", Mikael selittää yhteen putkeen.

Daniel ei vaivaudu vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, mistä olen itseasiassa helpottunut. Hän vain nyökkää ja seuraa Mikaelia sivummalle tämän alkaessa selittää jostain puhelin soitosta. Itse jään toimettomana haahuilemaan ympäri asfalttipihaa kuin mikäkin hölmö, kuunnellen kuitenkin toisella korvalla miesten keskusteluja.

"Eli siis..." Mikael aloittaa hiljempaa, ja joudun höristämään korviani kuullakseni. "Sain äsken puhelinsoiton Draken jengiltä."

Näen Danielin ilmeen synkistyvän heti Mikaelin lausuessa kyseisen jengin nimen. Hän on selvästi ollut heidän kanssaan tekemisissä ennenkin
- eikä todellakaan hyvissä merkeissä. Mitäköhän heidän kanssaan on oikein tapahtunut? Haluaisin tietää mutta en rohkene keskeyttää miesten - tai lähinnä Mikaelin - kiivasta keskustelua.

"He sanoivat, että joku jäsenistämme olisi muka vasikoinut heistä kytille - mitä kyllä vahvasti epäilen - ja he haluaisivat selvittää asian puhumalla, välttääkseen minkään mafiasodan syttymistä välillemme. Kuulin myös jotain höpinää siitä, että meidän pitäisi sopia vanhat kaunat ja lyöttäytyä yhteen heidän kanssaan. He kuulemma haluaisivat tavata meidät tänään siinä yhdessä metsässä, muistat varmaan? Jotta voisimme "keskustella" asioista. Sain kutsun sinne tänä aamuna sekä tarkat koordinaatit" Mikael selittää. Daniel näyttää miettiväiselle ja sanoo sitten jotain hyvin hiljaa Mikaelille.

"Kyllä, tiedän riskit sekä sen, että tämä voi olla huijaus. Mutta luulen, että asia kannattaisi silti selvittää. Sitäpaitsi, jos he eivät kuseta meitä, olisi kyllä suuri helpotus päästä yhdestä vihollisporukasta eroon, vai mitä?" Mikael vastaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Daniel nyökkää hyväksyvästi. Miehet keskustelevat vielä jonkin aikaa jostain, mitä en kunnolla kuule, kunnes erotan oman nimeni puheen välistä. Kiinnostukseni herää uudelleen.

"Mietin vain, pitäisikö Vila jättää tänne sillä aikaa, kun menemme tapaamaan heitä?" Mikael kysyy hiljaa. Daniel katsoo häntä hetken kuin kelaten eri vaitoehtoja mielessään, kunnes pudistaa yllättäen päätään.

"Ei, Vila ei ole turvassa täällä. Sana hänestä on jo levinnyt näissä piireissä, ja luultavasti hekin tietävät tytöstä. Mitä jos he pyrkivätkin siihen, että lähdemme kaikki ja jätämme tytön yksin hotellille, jotta he voivat tulla tekemään hänelle mitä hyvänsä? En voi ottaa sitä riskiä - Vila tulee mukaan", Daniel toteaa päättäen keskustelun siihen. Mikael nyökkää, minkä jälkeen miehet erkanevat ja Daniel lähtee kulkemaan minua kohti. Asia on selvästi päätetty.

Olen siis tulossa mukaan jonnekin kahden rikollisjärjestön tapaamiseen? Minä? Vila 17v? Ajatus tuntuu absurdilta päässäni, mutta toisaalta kaiken sen jälkeen, mitä olen näiden viikkojen aikana kokenut, se ei ehkä olekaan niin kummallista. En tiedä pitäisikö minun olla innoissani vai kauhuissani. Kuulut nyt mafiaan, Vila. Ryhdistäydy! ääni päässäni toruu minua.

"Vila, kaikki hyvin?" Danielin huolestunut ääni havahduttaa minut takaisin todellisuuteen. Nyökkään yrittäen vältellä hänen katsettaan peittääkseni omassani näkyvän epävarmuuden. Hän huomaa kuitenkin heti, mistä on kyse.

"Taisit kuulla äskeisen keskustelumme", hän sanoo. Se ei ole kysymys vaan pikemminkin toteamus. Nyökkään pitäen katseeni edelleen maassa.

"Vila, katso minua", Daniel määrää ja nostan hitaasti katseeni häneen. "Sinulla ei ole hätää, lupaan suojella sinua."