Joulun odotusta w/ Blind Channel [VALMIS]

Luukku 7 (Joonas x Y/n) <3

~Y/n~
Kävelen kotiin, sillä pääsin juuri yötöistä sairaalasta. Olen ammatiltani sairaanhoitaja, joka on lastenosastolla. Hoidan yleensä lapsien tipat ja ruuat. Pääsin sisälle ja katsoin Joonasta joka on tehnyt myöhäisen illallisen kynttilänvaloon. "Yllätys." Joonas sanoo ja tulee suutelemaan mua. Vastaan suudelmaan ja hymyilen. "Kiitos rakas." Kiitän aviomiestäni ja hymyilen enemmän. "Oliks sulla rankka päivä töissä?" Joonas kysyy. "Joo oli, meillä kuoli pari lasta kun ei ne vanhemmat saanu niitä sairaalaan ajoissa." Huokaan ja pysyn Joonaksen halissa. "Mutta te yrititte kaikkenne, se on tärkeintä." Joonas lohduttaa ja saattaa mut tuolille istumaan. Nyökkään ja istun alas. Joonas istuu vastapäätäni ja laittaa meille ruuat.

"Haluutko sä mennä lepäämään tän jälkeen?" Joonas kysyy multa. "Joo hetkeks voin mennä lepäämään mutta jos sä tuut viereen." Hihittelen. Joonas hymyilee ja nyökkää. "Nukutaan yhessä piiiiitkät unet." Se selittää ja mä nyökkäilen. Alamme syödä ja juttelemme päivän kuulumiset. "Meil on kiertue nyt joulukuussa." Joonas töksäyttää. Katson tuota suu auki. "M Mitäh!? Minne te meette keikoille!?" Katson tuota kyyneleet poskilla.
"Me joudutaan lähtee ulkomaille asti, me ollaan siellä 2kk." Joonas selittää. "Mut sithän mä joudun olla ihan vitun kauan erossa susta, mitä jos tapahtuu jotain?" Kyselen paniikissa.
"Sit joku auttaa, kulta ohan rauhassa ei mitää vakavaa oo tapahtumassa." Se lohduttaa.

"Ai ei oo tapahtumassa mitää vakavaa!? Mä en pärjää ilman sua!" Itken. Joonas tulee halaamaan mua. Halaan Joonasta. "Muru ei hätää kaikki on hyvin." Se lohduttaa. Nyökkään ja itken mieheni olkapäätä vasten.
Joonas silittelee selkääni rauhallisesti. "Voi mun pientä." Joonas pusuttelee päätäni. Rauhoitun hetken päästä ja katson sormiani.
"Voidaanko se silti joka päivä soitella kun sulla on aikaa?" Kysyn vaisuna. "Tottakai voidaan rakas, sä oot mun koko elämä ja olis sääli jos me ei soiteltas tai viestiteltäs." Se selitti ja mä kuuntelin Joonaksen rauhoittavaa ääntä. "Nii, mä olisin vihanen jos et soittais tai ees laittais viestiä mulle." Katson Joonasta.

Menimme makaamaan syönnin jälkeen sängylle lusikkaan ja tutkin Joonaksen sormuksia. Erityisesti meidän vihkisormusta. Se päivä oli meille maailman tärkein ja ikimuistoisin. Muistan kun ennen alttarille menoa mun ja Joonaksen ei olisi pitäny nähdä mutta yön jälkeinen jälleen näkeminen meinasi koitua traumaksi muille. "Mitä muru mietit?" Joonas kysyy ja kääntää mut itseensä päin. "Mietin vaan meidän häitä, ne oli aika ihanat." Hymyilen ja katson Joonaksen merensinisiä silmiä. "Ne oli kyl parhaat mut hääyö oli paras." Joonas virnuilee ja painaa suudelman huulilleni. Vastaan suudelmaan. Jatkamme suudelmaa ja kierimme meidän sängyllä. Hetken päästä lopetamme ja katsomme toisiamme hiljaa hymyt huulilla.
—————
Luukku 7

Tosiaan mun wattpad ei toiminu joten en päässy julkaisee tätä lukua tai ees jatkamaan joten saatte tänään taas tupla luvut. Oon ottanu kauheen stressin näistä ja on tullu kauheet paineet tästä kirjasta.

Kertokaa toki mitä ootte pitäny tästä ja mitä haluutte et näissä tapahtuu.