Hempsun Notebook ~ Paikka Kirjoituksille

26. Kunnioitettu Cary

TW Mainintoja väkivallasta, kidnappauksesta ja kuolemasta

Minä en oikeastaan pitänyt siitä ajatuksesta, että ihmisiä kuoli. En varsinkaan, jos he kuolivat minun takiani. Samaan aikaan kuitenkin ymmärsin, että minulla oli mahdollisuus vaikuttaa uhrien määrään ja kuolintapaan. Se antoi minulle pientä lohtua. 

Haukottelin astellessani kohti valtaistuinta, joka seisoi salin perällä. Viime yö oli ollut painajaismainen, koska olin joutunut sekaantumaan epämiellyttävän väkivaltaiseen tehtävään. Yleensä se ei ollut minun hommani, mutta salamurhaajien virkistyspäivän vuoksi meillä oli ollut resurssipula. Siksi apuun oli kutsuttu koko FAD:in johtaja, minä. 

Seuraavaksi joutuisin kohtaamaan erään kidnapatun, joka oli kaksi päivää sitten saatu kiinni. Hän oli minua vuoden nuorempi poika, jonka koodinimi oli N36. Emme yleensä napanneet 19-vuotiaita tai sitä nuorempia, mutta hän oli kuitenkin pian täyttämässä 20. Annoin siis luvan poikkeukseen. 

N36 oli asetettu kohteeksi lunnaiden takia. Hänen vanhempansa olivat rikkaita ja vaikutusvaltaisia poliitikkoja, mikä teki hänestä oikein tuottoisan sijoituksen. Juorulehtiä ja paparazzeja pelkäävät vanhemmat maksaisivat varmasti paljon, jotta saisivat rakkaan lapsensa takaisin. 

Minun asemani FAD:issa oli vakiintunut vuosi sitten. Minusta oli tullut koko haaran johtaja, pelätty Cary. Se ei ollut oikea nimeni, vaan jokaiselle johtajalle annettu kutsumanimi, joka tarkoitti pimeää. Nykyään minua siis puhuteltiin virallisesti "kunnioitettu Cary." Se oli melko vaivaannuttavaa, mutta yritin olla näyttämättä sitä. 

Carysta levitettiin aina huhuja niin, että jokainen 100 kilometrin säteellä asuva sanoi hänen nimensä kuiskaten. Minusta oli leivottu kylmä, tunteeton, julma ja armoton johtaja, joka tappoi suunnilleen kaiken mihin koski. 

Istahdin valtaistuimelleni ja aloin odottaa, että N36 tuotaisiin paikalle. Olin määrännyt C7:n ja F10:n saattamaan hänet luokseni. Luotin heihin, mutta joku naisien väkivaltaisessa luonteessa arvelutti minua. 

FAD oli pelätty ympäri maata, koska kukaan ei tiennyt meistä juuri mitään. Ihmisiä vain katosi, ja tapahtuma yhdistettiin lähes automaattisesti FAD:iin. Meitä pelättiin ja välteltiin. 

Salin toisessa päässä olevat pariovet aukesivat metallisen äänen saattelemana, ja C7&F10 astelivat sisään retuuttaen välissään poikaa. Hän näytti olevan vain puoliksi tajuissaan, mutta silmät olivat silti täynnä epätietoisuutta ja pelkoa. Loihdin nopeasti kasvoilleni sen julman ilmeen, joka minulta vaadittiin. 

"Kunnioitettu Cary, C7 ja F10 pyytävät lupaa puhutella", C7 ilmoitti juhlallisesti, kun he olivat päässeet noin neljän metrin päähän istuimestani. 

"Olkaa tervehdittyjä, puhukaa", vastasin pitäen ääneni täysin tunteettomana asiaan kuuluvalla tavalla. 

"Tuomme teille vangin N36. Polvillesi, tervehdi johtajaamme", F10 sähähti pojalle. Kun hän ei totellut sekunnin sisällä, F10 potkaisi häntä polvitaipeisiin. Poika mätkähti polvilleen maahan jääden siihen. 

"Miten on raportin laita?" kysyin kallistaen päätäni katsoakseni poikaa tarkemmin. 

"Se on työn alla, kunnioitettu Cary. Toimitamme sen teille iltaan mennessä. Tehtävä sujui ongelmitta, ja Raxaqulin vaikutus vangista on hävinnyt."

Minä inhosin Raxaqulia. Se oli piikillä pistettävä rauhoittava, jota jokainen uusi vanki sai annoksen. Se teki heistä uneliaita, eli toisin sanoen helposti alistettavia ja satutettavia. 

"Hyvä. Miten hänen laitansa muuten on?"

"Kunnioitettu Cary, N36 ei puhu mitään. Hän on kuitenkin hyvin tottelevainen."