Hempsun Notebook ~ Paikka Kirjoituksille

33. Välttely ja vastarinta

Minä taistelin
päivittäin
jotta tyydyttäisin
yhteiskunnan halut ja toiveet

Uhrasin terveyteni
niin fyysisen kuin henkisen
antaakseni kaikkeni
mustalle aukolle

Kysyin joka päivä
mitä itse halusin
mutta en tiennyt
olin eksynyt manipuloivaan viidakkoon
epävarmuutta viljelevälle pellolle

Yritin purkaa kaiken
kirjoittamalla synkkiä
tekstejä
täyttämällä hiekkakuoppaa
vedellä
ehkä
mahdollisesti
mutta kovin epätodennäköisesti
löytäisin onnen
rivien välistä
tavujen yhdyssiteistä

Sitten minusta alkoi tuntua
että tein kaiken väärin
ehkä lähestyin asiaa väärältä puolelta
olin koko ajan survonut jokaisen tyhjän kohdan
täyteen tajunnanvirtaa
musiikkia
näppäimistön ääntä
tai puhetta

En koskaan kohdannut hiljaisuutta
pudottanut aseitani tunteiden edessä
pamautin oven kiinni väliimme
ja huusin,
ettei sisälle ole tulemista
ennen kuin muututte positiivisiksi

Mutta miten käy kun lapsi puhdistaa
mutaiset kumisaappaat
hinkkaamalla niitä kurakinttaisiin?
Kumipinta kyllä loistaa puhtauttaan
mutta lika onkin yhä jossain
kintas sotkee ovenkahvan
ja silloin jokainen
ovesta kulkija
muuttuu kurankantajaksi

Sen minä ymmärsin
ja lopetin vastarinnan
avasin oven ja annoin
tunteiden tulla sisään yksi kerrallaan
hitaasti
ne etenivät
peläten että heittäisin ne taas pihalle
ilman syytä
mutta minä istuinkin keinutuoliin
tervehdin jokaista kädestä
ja toivotin tervetulleeksi kotiin

Silloin aurinko alkoi paistaa
kaihtimien välistä
jotka olin sulkenut peloissani
torjuen sen
mitä luulin pelkääväni eniten

Oikeasti minä vain pelkäsin
että reagoisin tunteisiin
ihmiset näkisivät
edessänsä seisovan kanssaihmisenä
jolla oli inhimillisiä tunteita

Kun vieraita oli lappanut ovesta sisään
jatkuvana virtana
luulin sen jo loppuneen
kunnes portaita ylös punnersi itsensä
kuravaatteinen pieni tyttö
hänellä oli omenaiset posket
kasvoillaan hymy
joka paljasti puuttuvat etuhampaat
tyttö pyyhkäisi vuotavan nenänsä kinttaaseen
ja hihkaisi:

"Mä tulin kotiin!"