Hempsun Notebook ~ Paikka Kirjoituksille

3. Avaimenperä

Mies tuijotti minua silmiin. Katse oli hyvin painostava. 
"Kerro minulle siitä."

Minä olisin tehnyt paljon, että olisin voinut kieltäytyä. Tämä mies ei tiennyt, mitä pyysi. Huokaisin syvään ja aloitin. 

"Mä tiesin koko ajan, että se idea on tuhoon tuomittu. Kaikki meistä tiesi, mutta ei kukaan myöntäny. Se automatka oli hiljanen. Jokainen kelas päässään asioita, joita ei halunnu kertoo muille. Mä tein samoin. Mitä muuta tollasessa tilanteessa tehään? Tessa oli niin varma kaikesta. 
 Ku se meri sitten alko lähestyä, Miro rupes epäröimään. Se oli iso virhe. Me jatkettiin matkaa, vaikka laukauksen ääni kaiku vielä korvissa. 
 Rantavesi oli helppoa. Mä muistan, että Tessan kasvoille oli jähmettynyt sellanen creepy hymy. Sit kun se vesiraha alko hipoa oven puoltaväliä, niin mulle tuli pakokauhu. Mä tartuin Saaran käteen ja puristin sitä. Se katto mua myötätuntosesti. Me tiedettiin, että kohta se on menoa. 
 Autossa alko olla tosi pimeetä. Vettä loris sisään joistain raoista. Tessa käski kaikki hengittämään. 
 Kun se vesi sitten mäjähti tuulilasista läpi, niin muut näytti hyväksyvän sen. Mä vaan heräsin reaalielämään ja tajusin, mitä me oltiin tekemässä. Se paine oli kova. Mä kaivoin epätoivosena mun taskuja. Ainoo tavara mikä käteen sattu oli avaimenperä, joka esitti Eiffel-tornia. Sen pää oli tosi terävä. Mä otin sen ja puristin lujaa mun sormien lomaan. Mä löin ikkunaa monta kertaa, ja lopulta se särky."

"Mitä sä sitten teit?"

"Heräsin."

Melkoisen lyhyt kirjoitus, mutta ei tähän paljon aikaa käytettykään. Tää oli eräänlainen kirjoitusharjoitus, jossa mulla oli kolme sanaa inspiraationa: Muukalainen, painajainen ja avaimenperä. :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!!

Ps. Istun tällä hetkellä mun koulun täysin tyhjässä ruokalassa ja ootan että mun laulutunti alkaa. Pitäis lukea ihmisen biologiaa, mutta sen sijaan pyörin Wattpadissa. Joskus elämä vaatii radikaaleja asioita onnistuakseen. ;)