Tähän kirjaan ilmestyy novelleja, keskeneräisiä ideoita ja kaikkea, joka on jäänyt pöytälaatikkoon (tai drafteihin) pyörimään. Merkitsen TW-merkinnät, jos sille on tarvetta.
HUOM! Tässä novellissa kokeilen jotain hieman erilaista, nimittäin kuvien lisäämistä tekstin sekaan. Voit kommentoida, mitä mieltä olet tästä. En varmasti aio tätä joka novellissa alkaa käyttämään, mutta päättelin että se voisi joissain auttaa eläytymään tunnelmaan. Don't know, you tell me. :) Yläpuolelle linkattua musiikkia kuuntelin lähes joka kerta, kun tätä novellia kirjoitin.
TW! ⚠️Aseita ja dystopiaa!
Hämärtyvässä kesäillassa puhalsi leuto tuuli. Se liikutti ilmaa laiskasti, jopa vastentahtoisesti. Aivan kuin se olisi jo tajunnut, ettei kyennyt pakenemaan tehtävästään. Kuumuus ja pöly vierivät sen mukana kohti tuntematonta.
Kadunkulman lyhtypylväässä tuuli pysähtyi riepottamaan julistetta. Se oli jo sateen piiskaama, mutta silti siitä erotti lukea sanoman.
اوووه! هذه الصورة لا تتبع إرشادات المحتوى الخاصة بنا. لمتابعة النشر، يرجى إزالتها أو تحميل صورة أخرى.
Enää kukaan ei pyörinyt kaduilla lukemassa julisteita. Oli heinäkuun seitsemästoista päivä. Jokainen henkeään kunnioittava ihminen pysyi visusti sisätiloissa, mieluiten maan alla. Kaikki olivat itse vastuussa itsestään, koska poliisivoimia ei enää ollut.
Kello näytti kymmentä illalla. Kaikkialla leijui keltaista pölyä, joka saattoi olla vaarallista hengitettynä. Pöly nousi viemäreistä joka ilta, eikä kukaan tiennyt miksi. Ja koska kukaan ei tiennyt, niin kaikki olivat melko varovaisia asian suhteen.
Kapeaa kujaa reunustivat kaksikerroksiset talot molemmin puolin. Ne olivat jo hieman kärsineitä, ja useammasta ovesta puuttui kolkutin. Äkkiä yksi ovista aukesi, ja ulos astui hahmo.
Hahmosta ei voinut päätellä juuri mitään muuta kuin sen, että hänellä oli kiire. Askeleet nimittäin nopeutuivat koko ajan, ja pian hän jo juoksi. Jokainen ruumiinosa oli peitetty vaatteilla.
Kului vain hetki, ja hahmo oli jo kadonnut pölyn sekaan.
Noin kolmen korttelin päässä, keltaisen talon kellarikerroksessa istui nuori nainen. Hän oli suojautunut puulaatikoiden taakse ase kädessään. Hän odotti jotain, mitä tahansa uhkaavaa.
Tämä nainen oli nimeltään Larisa. Oli hänellä sukunimikin, mutta se ei enää merkinnyt mitään. Kukaan ei tullut kyselemään, kenelle hän oli sukua. Kaikkien piti keskittyä järjissä pysymiseen.
اوووه! هذه الصورة لا تتبع إرشادات المحتوى الخاصة بنا. لمتابعة النشر، يرجى إزالتها أو تحميل صورة أخرى.
