adopted girl || finnish

8. luku

//En tiiä, kuinka usein tulen kirjoittamaan tätä jatkossa, koska mun elämä tulee olemaan hyvin erilaista, kun koulut alkaa ja tuun menemään henkisesti aika huonoon kuntoon (ehkä minä kuitenkin selviän), mutta Nauttikaa 😘❤//

Pöydällä on kaksi lautasta. Molemmilla on kasa amerikkalaisia pannukakkuja. Tuijotan pannukakkuja kauhuissani ja ilmeisesti Daniel huomaa sen.

"Julia, onko kaikki hyvin?" Hän kysyy.

"O-on." Änkytän vastaukseksi.
Olet helvetin vakuuttava Julia.

"Mä nään ettei oo." Daniel toteaa. "Mikä on?"

"Ai mikä on? Ihan niin kuin mä sulle kertoisin." Mutisen ärtyneenä.

"Kyllä sä nyt vain kerrot Julia. Mä olen sun huoltajasi ja vastuussa sinusta. Sinun pitää kertoa minulle." Daniel käskee.

Noh, ihan sama kerronko vai enkö. Se aika, minkä saan olla täällä vain pitenee parilla, jos en kerro. Sitten minut palautetaan. Sama kuvio toistuu aina. Kukaan ei välitä minusta, ei pidä huolta. Kaikki vaan esittää, kunnes kyllästyy ja heittää minut pois. Koskaan kukaan ei vittu välitä minusta. No aika on kuitenkin lopussa. Päätän kertoa jotain murusia tästä kaikesta.

"Okei. Mä kerron. Onks täällä joku paikka, missä voidaan puhua rauhassa?" Myönnyn.

Danielin ilme kirkastuu hieman.
"Toki. Tule." Hän sanoo.

Hän johdattaa minut olohuoneen läpi ovelle ja avaa sen. Hän sulkee sen perässämme. Olemme jossain käytävässä. Seinät ovat valkoiset ja lattia on samankaltaista puuparkettia, mitä on muuallakin talossa. Oikealla olevassa seinässä on ikkunoita ja jotain tauluja. Vasemmalla ovia.
Kävellessä huomaan pääni särkevän hieman. Oloni on myös todella voimaton. Näkökentässäni näkyy mustia pisteitä. Jännitystä varmaan.

Menemme yhteen huoneista. Se on jokin telkkarihuone. Istun nopeasti huoneessa olevalle sohvalle. Daniel istuu viereeni. Hän ei sano mitään.

"Eli. Minä en voinut syödä sitä. En voi antaa itseni syödä jotain niin epäterveellistä. En voi." Kerron lyhyesti. "Ei mitään muuta. Tykkään vain elää terveellisesti." Jatkan.
En tiedä itsekkään uskonko tuohon.

"Juliette. Olen aika varma, että sinulla on anoreksia." Daniel toteaa.

Anoreksia. Syömishäiriö. Tiedän minä siitä. En vain ole uskonut, ajatellut tai jotain, mutta nyt kun sen kuuli noin, suoraan ilman mitään ärsyttävää vihjailua asiat tuntuvat hieman selkeämmiltä. Ei vain siltä, että kukaan ei uskalla puhua minulle. Tuntuu jotenkin, en tiedä, erilaiselta.

"Meidän täytyy saada varmuus asiaan. Lähdemme tänään käymään lääkärissä. Haluan saada sinut kuntoon. En halua, että tämä sairaus vie sinut mennessään." Daniel kertoo.

Ajatukseni ovat nyt aivan sekaisin. En palaa orpokotiin. Olen sairas. Voin kuolla tähän. Daniel välittää minusta. En halua parantua. Olenko edes sairas? Kaikki on ihan hyvin. Menemme lääkäriin. Mitä, mitä, mitä? Olen niin hemmetin hämmentynyt. Mitä, mitä? En tiedä yhtään, mikä minulla on. Olenko sairas vai en? Miksi kukaan ei ole koskaan sanonut mitään? Minne minä joudun? Mitä tapahtuu? Voinko minä kuolla tähän? Kysymyksiä pyörii päässäni, enkä tiedä vastauksia. En tiedä.

"Mitä mietit?" Daniel kysyy, kun huomaa pitkän hiljaisuuteni.

"Miksei kukaan koskaan sanonut? Puhutko totta? Voinko kuolla? Olenko edes sairas? Miksen minä koskaan ole tajunnut mitään?!" Avaudun ja nousen seisomaan nopeasti, jolloin aiheutan itselleni huimausta.

Ja arvatenkin alan itkemään ahdistuksesta. Aivoni eivät suostu enää toimimaan kunnolla. Epävarmuus ruokkii pelkoani kaikesta. Hengitykseni kiihtyy. En pysty ajattelemaan selkeästi. Yritän vain saada ilmaa keuhkoihini. Apua! Mitä tapahtuu? Itken. Daniel on ottanut minut kiinni. Milloin meinasin kaatua? En saa henkeä. Itken. Kaikki tämä on liikaa. Minun elämäni on liikaa. En jaksa. Tappaisin itseni nyt, jos pystyisin päästäkseni pois tästä. Yritän hengittää. Se ei tunnu onnistuvan. Sydämeni hakkaa rinnassani. Daniel kuiskii minulle pidellessään minua pystyssä

"Rauhoitu. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Olen tässä. Olet turvassa."

Ehkä kaikki oikeasti kääntyy vielä hyväksi. Hyvään taitaa kuitenkin olla pitkä matka edessä. Kuinka minä muka pystyn tähän?

//Ensinnäkin. Kiitos yli 200 luku/näyttökerrasta💗    love you♡

Seuraavassa luvussa tulee varmaan olemaan erittäin paljon keskustelua ja kyyneleitä varautukaa👌😘