adopted girl || finnish

19. Luku

3K SPESIAALILUKU!! Sanoja hiukan päälle 3000! Nauttikaa ja kiitoksia oikein paljon 3 tuhannesta lukukerrasta💗💗😍 K I I T O S!!

Jatkuu Julian näkökulma:

Loppupäivänä tajusin ensin jonkun vieneen terät. Raivostuin siitä ja poistuin huoneestani huutamaan Henrylle, joka vakuutteli sen olevan parhaakseni. Löin häntä, kunnes hän päätti kantaa minut alakertaan, minun huutaessa mahdollisimman kovaa. Alhaalla Daniel nukkui sohvalla ja Will söi Lukan kanssa keittiössä kanakeittoa. Minulle annettiin oma annokseni ja pakottauduin itkien syömään sitä hiukan. Minun ei saanut antaa olla yksin sen jälkeen, joten lopulta nukahdin olohuoneen matolle.

Herätessäni sunnuntaiaamuun olen väsynyt ja peiteltynä omaan sänkyyni. Mitä tässä elämässä pitäisi tehdä, jotta ei olisi väsynyt? Minulla ei tunnu olevan motivaatiota nousta, joten jään tuijttamaan valkoista kattoa ja miettimään.

Luulen, että olen ottanut tämän paikan hyvin asuinpaikakseni. En uskalla vielä sanoa koti, koska tämä on yhdeksäs päiväni täällä. Elämässäni on silti tapahtunut enemmän, kuin yleensä kuukaudessa.

Kun tulin tänne olin aivan yksin. Nyt minusta yritetään välittää, vaikka olen tälläinen. En ansaitse sitä. He eivät ansaitse minua täällä. He ovat hyviä ihmisiä ja minä en. Olen vain mitäänosaamaton ja vaivaksi kaikille.

Tämän kaiken lisäksi olen nykyisellään myös anorektikko. Katsoin itseäni eilen peilistä. Ensin näin normaalin itseni. Sen, jonka vatsa pullottaa ja reidet ovat lihavat. Sitten - ihan sekunnin - näin jotain muuta. Hetken ajan kasvoista törrötti luut ja reidet olivat ehkä kämmeneni levyiset. Sitten kuva palautui normaaliksi.

Olo on niin voimaton. En jaksa liikuttaa jalkojani ollenkaan. Söin eilen aivan vähän. En ole syönyt melkein mitään viime aikoina. Tämä ei taida olla kovin hyvä juttu.

Hetken tilannetta pohdittuani päädyn huutamaan apua. Luulen, että Daniel ei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos kuolisin tällä tavoin.

"Mun jalat ei liiku!" kiljaisen.

Kaikki tulevat juosten paikalle.

"Mä en jaksa liikuttaa mun jalkoja!" huudahdan heille nyt jo lähemmäs paniikissa, kun he vain tuijottavat.

"Öh, okei. Sä et siis jaksa? Eli niissä on siis tunto ja muutenkin normaalin tuntuiset?" Henry kysyy.

"Niin. Jalat on tosi raskaantuntuiset ja olo on voimaton." Danielin hartiat painuvat helpotuksesta.

"Sun tosiaan pitäisi syödä enemmän", Henry naurahtaa. Minusta huomautus on loukkaava. Siristän hänelle silmiäni ärtyneenä.

"Sori", hän hengähtää.

"Will teetkö jotain ruokaa Julialle?" Daniel pyytää. "Mä jään tänne."

"Kysytkin vielä Cuthwolf", sanojensa päätteeksi hän virnistää. Daniel facepalmaa.

Will lähtee virne kasvoillaan ja Luka jää nauramaan.

"En muistanutkaan tota", hän  sanottua.

"Mitä?!" kivahdan yrittäen kuulostaa iloiselta.

"Mr. Daniel Munron toinen nimi on Cuthwolf", hän selittää.

"Daniel Cuthwolf Eoforwine Munro", Daniel mutisee koko nimensä .

"Nimihirviö", totean pokkailmeeni rakoillessa.

"Todellakin", Luka sanoo.

Suljen silmäni, koska olosta tulee taas entistä voimattomampi. Käytän kaiken tahdonvoimani pääni siirtämiseen.